United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hemmi lähti nyt ulos, mutta kamarin oven auettua kuului salista Olli-Pekan ja Ainon keskustelu ja Aino sanoi varsin kovasti, että se kuuluisi kamariinkin: »Ei se niin valmista vielä ole. Laki se on juttujen veräjä.» Hm. Vai vielä meitä käräjissäkin käytetään, sanoi isäntä hiljaa ja venytteli paikattua kinnastaan.
Kun kahvipannu jo oli tuvassa, venytteli ja oikoi Mikko käsiään ja jalkojaan vuoteellaan ja kysyi: Iltako nyt on vai aamu? Olen nukkunut niin sikeästi, etten ole tiennyt tästä maailmasta tämän taivaallista. Auno naurahti ja virkkoi iloisesti: Kyllä tämä on aamu. Kyllä kai se nyt Uni-Matti sai sitten velkansa, sanoi Mikko ja alkoi konkoa vuoteelta.
Jukke venytteli turpeaa muotoaan, ajatteli itseään lihavaksi, kauniiksi, viisaaksi ja kokonaan »ensimmäisen luokan» isäntämieheksi. Otti oikein isännän ryhdin päälleen, tekeytyi pönäkäksi ja hyvin ivallisesti ja kolkosti kysyi: »Eikö ala kuulua, milloin se tukkipatruuni aikoo kotiutua?» ja silmäili salaisesti, mitä tämä sana vaikutti sisareen.
Jumala suokoon loppumattomassa armossaan, että se olisi Bård. Mutta ei; se oli vaan eräs talon renki. Hänen täytyi uskaltaa; niinpä astuikin hän esiin; meni melkein vastapäätä häntä ja sanoi: "hyvää iltaa." "Hyvää iltaa", vastata venytteli renki ja tirkisti lumeen, "onko näin myöhällä vielä vieraitakin liikkeellä?" "Onpa kyllä ... onko Bård kotona?" "Eiköhän se ole." Bård?
»Eipä näy vain vielä tulevaksi», virkkoi hän. Katseli sitten taivaalle ja ajatteli että kyllä se taitaa tyynenä kestää vielä viikommaltakin. »Oulunjärvellä saavat panna höyryn jälkeen», lausui hän puoliääneen ja astui pirttiin. Jo heräili siitä Jussikin. Nousi istualleen, haukotteli ja venytteli, kapsahti sitten seisaalleen ja läksi astumaan rantaan veneen luo.
Mutta miksi en minä voisi mennä mukaan, kansanjuhlaan, Degeröhön, johon pääsee laivalla joka tunti ja puolitunti! Tämmöinen erinomainen ilta! Niellä viikon päivät pölyä, ja kun tilaisuus tarjoutuu päästä hetkeksi luonnon helmaan, niin silloin minä sulkeudun huoneeseen! Ei se käy. Hän venytteli, puhalsi henkeä keuhkoistaan ja koputti rintaansa.
Huone oli siisti ja puhdas; iloinen tyytyväisyys loisti vastaan joka kulmasta. Kanarialintu sirpatteli häkissään ikkunan luona; valkoisenkirjava, lihava kissa venytteli sängyllä. Rouva katsoi häneen ystävällisesti, teki hyvän päivän ja kysyi mitä kuului. Mari selitti hänelle asiansa; kertoi kaikki huolensa ja puutteensa. Niin kertoi kuin lapsi äidilleen tai ystävä ystävälleen.
Pastori Pöndinen oli neuvoton kuin loukkausta odottaessaan. Mutta keksi hän toki, millä estää Sakarin sanansa sanomasta. Hän venytteli kaulustansa ja puheli Amalialle: »Se minun ensi pyhän saarnakirjoitukseni. Jäi sinne vinnikamarin... Jos, rakas Amalia, kävisit ja noutaisit sen...» Auttoi tuo sentään.
Isä veti kengän jalkaansa, nousi, venytteli laiskasti, haukotteli ja puheli kun itsekseen: "Ei saanut kyllikseen nukkuakaan, kun tulivat siihen kaakattamaan." Sen sanottuansa puki hän nutun päällensä nosti sen kauluksen pystyyn, otti erään avaimen naulasta ovenpielestä, kopeloi nutun taskuaan ja lähti ulos. Minä olin siis voittanut.