Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Nyt Aino ja Hetvikin rupesivat ratisemaan ja syntyi semmoinen sanasota, ettei kukaan kuullut omaa ääntään. Isäntä oli rannalla veneitä tervaamassa ja kuuli sinne sen rätäkän ja huomattuaan, mistä oli kysymys, nakkasi vihaisesti nahkaesiliinansa veneeseen ja lähti kartanoon.
Heidän puheensa keskeytyi kumminkin Veronikan ja Grenmanin veneeseen astuessa, jonka jälkeen vene kiireesti poistui laivan kupeelta, kun Ester oli taas sen kannelle kiivennyt. 13. V
Sen oli pappilan pihalla samana aamuna korppi kolmesti pään päällitse lentänyt. Tultiin pienen saaren rantaan. Se oli matala suvantosaari, osaksi vielä kevättulvan alla, niin että vene voi laskea metsään puiden väliin. Koivut kaadettiin suoraan veneeseen, niitä pystytettiin kokkaan ja perään ja asetettiin keskelle venettä niin paljon kuin niitä siihen mahtui.
Astumme ensimmäiseen veneeseen, minkä rannalla tapaamme, ja soudamme ulos ulapalle ei tämmöiselle ojalle kuin Aura, eikä semmoiselle pesuvadille kuin Itämeri, vaan valtamerelle! Niin, sinne suurelle, siniselle valtamerelle, siellä saamme viivoitusta, siellä saamme lepoa! Tahdotko matkustaa pois tädin ja sedän luota, jotka sinua niin rakastavat?
Mutta kun on oma lapsi herätettävänä henkiin, unohtuu kaikki muu mielestä... Tapaus oli ihan ihmeellinen onnen sattuma, sillä muutoin en olisi uskaltanut tulla laiturin viereen, ja Herra tietää, miten olisinkaan saanut sinut veneeseen...
Nuo siellä näät sä varjot kalvakat, Ja Pluton synkän, kammokatseisen; Sä veneeseen jo tummaan tuijotat, Mi yli vie sun virran vainaiden. Siis tulkaa, viime ystävyyden-työ Me hälle suokaamme jo joutuisaan! Jo kiihkeänä kutsuu soihtuin vyö, Hän rukoellen oottaa rannallaan.
Näytti siltä, kuin Jens-renki itsekin olisi huomannut vaaran; hän kiiruhti veneeseen, jossa hän vielä olisi voinut pelastua, mutta vain tuodakseen sieltä köyden, jonka hän tyynesti moneen kertaan sitoi vyötäisilleen ja sitte rautarenkaaseen, koska hän ei enään luottanut omiin jättiläisvoimiinsakaan.
»Eihän sillä», arveli Jussi, »enää ole juuri kovin suurta hätää ... nyt se ... jopahan...!» Vene oli kumossa ja juuri rantaan pääsemässä. Jussi ja Kusti kilpasivat pieneen veneeseen ja joutuivat kaatuneitten avuksi. Miehet nostettiin veneeseen, koottiin tavarat, jotka kelluivat veden pinnalla aaltojen selässä, ja kaatunut vene kuletettiin rantaan.
Tietysti se nyt kuvittelee että toinen oli sitä huvittaakseen kiitänyt pitkin rantaa! Virkku kangistui ja tuli ainakin tuuman korkeammaksi selästä. Jäykistynein jaloin se astui muutaman lyhyen askeleen rannemmaksi ja katsomatta veneeseen käänteli päätään hitaasti vasemmalle ja oikealle. Sen sisimmästä sydämestä tunki esille huonosti salattu murina.
Yritettiin kerran, kaksi, kolme, mutta kaikki turhaan. Silloin yksi heistä, jota tunnettiin kaukonäkijäksi, arveli, että mikäli hän asiaa ymmärsi, heidän oli paras olla sinä päivänä sen enempää veneeseen koskematta. Sitä ei millään ihmisvoimalla liikkeelle saataisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät