Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
"Rakas pikku Ester", sanoi hän hetken perästä ja pudisti hänelle sormeaan, huulilla veitikkamainen hymy, jota kuitenkin häiritsi silmäin synkkä ilme, "ei nuoren, vastanaidun rouvan sovi noin vain kadota, kuten sinä eilen, sanomatta, minne menee..." Esterin poskille nousi kiivas puna. "Voi, suo anteeksi, Bengt, menin vain äidin luo..." Bengt keskeytti hänet ylhäisellä kädenliikkeellä.
Tämä Pentti Esanpoika, jota Jakobsson nimitti tohtoriksi, oli viidenkymmenen vuotias mies, mutta näytti hyvin kymmentä vuotta nuoremmalta. Hänen iloisissa, suopeissa kasvoissaan oli pysynyt jonkunlainen nuorekas juonne, ja veitikkamainen hymy, joka todisti erittäin onnellista luonnetta, kuvautui hänen huulillansa.
Nyt kun hänkin, vaikkapa sattumalta, oli joutunut joukkoon, tahtoi hän myöskin astua riveihin taistellakseen yhdessä, oli seuraus sitten mikä hyvänsä. Lopettaissaan oli hän jo niin liikutettu että kuivaili nenäliinalla silmäkulmiaan. Eteenpäin toverit! se oli viimeinen toivomuksensa. Järvinen istui kaiken aika nurkassa, veitikkamainen ilme suupielissään, leikitellen.
Ja samassa kun palvelija ilmoitti aamiaisen olevan pöydässä eräässä sivuhuoneessa, astui Flaccuskin sisään tyynine käytöksineen ja lyhyine virkatakkineen kuten ennenkin, vatsa kuitenkin hiukan pyöreämpänä kuin tätä ennen, Ludvigin häntä viimeksi nähdessä, mutta tuo lempeä, kevyt ja veitikkamainen piirre leikki yhtä poikamaisesti kuin ennenkin silmien ja suun ympärillä.
Lauri etsi sen ja luki: »Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa...» He istuivat ja miettivät, syventyivät taas kumpikin omaan kirjaansa. Kuului askeleita porstuasta, ja ovi avautui. Pää pistäytyi sisään, ja veitikkamainen ääni kysyi: Saako tulla sisään, te viisaat ja vanhat? Tulkaa vaan.
Hän oli pitkä ukonroikelo, pää hieman kallellaan ja kasvot tiheiden ryppyjen peittämät, varsinkin silmien ympärillä, joidenka katse oli yht'aikaa veitikkamainen ja surullisen haaveileva. Päässään hänellä oli vaalean ruskea vale-tukka, joka oli enemmän vanhan koinsyömän nahkalakin kuin tukan näköinen, ja jonka hän nauhalla oli sitonut kiini leuan alle.
Kun hän istui siinä sukkaneule kädessä ja kasvoilla iloinen, veitikkamainen hymy, oli hän aivan kuin pieni hyvä haltija, joka loihtii esiin satujen ihanuuden. Mutta kun hän kertoi Vapahtajan elämästä, loistivat hänen kasvonsa, ja minusta tuntui, kuin olisi enkeli tullut huoneeseen.
Hieno, veitikkamainen hymy lensi hänen kasvojensa yli, kun Ilse ohi mennessänsä kiittäen nyykäytti tornimaista päätänsä; sitten kääntyi hän äkkiä ja astui, muriseva koira sylissään, jälleen ylös portaita myöten. "Hän on ymmärtäväinen nainen," lausui Ilse tyytyväisesti itsekseen, kun ovi ratisten sulkeutui takanamme. "Piha" sana oli kokonansa innostuttanut minut.
Tuota allegroa tuota allegroa soittakaa! Tanssikaa!" Ja vielä liehahti kuolevaisen kasvoin yli tuommoinen iloinen, veitikkamainen hymy, joka muulloin aina teki hänet niin hauskaksi, ja joka hänessä niin sievältä näytti. "Minä itse" ohkaisi hän vielä tallella olevalla hengähdyksellään "pyörähdän Tuonen Tuomaan kanssa czardas-tanssiin!"
Lienee jo aika meidän sanoa hyvää yötä toisillemme. Paavo Kontio nousi ylös hänen kerallaan. Ei vielä, virkahti hän rukoilevasti, ei ennen kuin olette sanonut antavanne kaikki anteeksi minulle. Sinikka-rouva hymyili halki kyyneltensä. Kaikki? sanoi hän äskeinen veitikkamainen välke jälleen silmissään, jotka loistivat kuin kukkanurmi yöllisen sateen jälkeen. Kaikkiko?
Päivän Sana
Muut Etsivät