Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Raittiusseuran soittokunta tulee myöskin, mutta me tahdomme soittaa ensin, sillä ne tuuppaavat aina meidän tiellemme, nuo juonittelijat. Juonas. No, ota sitten ja lennä veikkonen, sillä niiden mestari kävi juuri täällä samassa asiassa Toinen joht. Sen tiedän. Näin sen pirun pakenevan korridooria pitkin. Juoksen heti sanomaan soittajille.
"Sinä johdatat minulle mieleeni, veikkonen", jatkoi nuori Vuorelainen, ylpeästi kääntyen sepän puoleen, "että minulla olisi sinullekin velka suoritettavana". "Pysy sitten käsivarren pituisen matkan päässä minusta", sanoi Heikki, ojentaen suonekasta käsivarttansa.
"En muista muuta, mutta näin se alkaa: vait! Ihmeen ihana kohta." "Totisesti. Mutta aika kuluu, ja luulenpa muijain ikävöivän meitä; kello onkin 1/2 3." "Onko se niin paljo jo? Souda, veikkonen, souda!" lisäsi hän kääntyen sotamieheen. "Ne ponimaju." "Marsh! Ymmärrätkös nyt?" "Aha!"
Aikansa siellä oltuaan tulee viimein päätös ruukkilaisille, että 'maksa pois' kymmenen markkaa joka kapulasta, jonka olivat ottaneet ja suuremmista enemmänkin." "Kymmenen markkaa!" huudahti Korpelan muori. "Johan siitä karttui satoja summaa lopulta." "Vai satoja veikkonen", sanoi Niinistön Maunu. "Sanoisit satoja tuhansia ja vielä vähän päällekin."
"No, veikkonen, nyt oletkin oikein hidas ymmärtämään", sanoi kuningas, "sillä ethän toki vaan liene kateellinen. Etkö muista, että Rothsay kaikkein ensiksi keksi tuon neuvon Vuoriston rauhoittamiseksi, jonka sinä, kokenut mies, tosin laitoit soveliaampaan muotoon, ja johon sitten kaikki suostuivat.
Ja sinä, veikkonen, jollet tahdo pahempia kokea, niin käy rauhallisesti tietäsi eteenpäin, nimeen Jumalan ja Marmoutiers'n pyhän Neitsyen ja Tours'in pyhän Martin, äläkä kiusaa meitä sen enempää tiedustelemalla mestari Pietariasi, joka ehkä onkin vain uusi paholaiselle keksitty nimi.»
"Jos sillä voisin säästää vaivaa teiltä, armollinen prinssi", vastasi lääkäri tavallisella puoleksi hillityllä naurunhihityksellään. "Ei, ei", sanoi Rothsayn herttua, "en minä tarvitse sinun apuas, veikkonen virka nyt vaan, miltä minä mielestäs näytän näin pitkälläni tämän vuoteen päällä raukealta, rouvantapaiseltako vai?"
Minä muistan varsin hyvin kuinka ryysyisenä ja viheliäisenä hän aina kulki, ja että hän kylän takana olevalla karjalaitumella viimein sai loppunsa". Kirja-Tiitsu otti nuot katkerat sana tyyneesti vastaan, mutta itsekseen mietti hän: "Odota veikkonen, kyllä sinä maksat minulle tuon kahdenkertaisesti läikkyvillä ruplilla".
Tiedättekös te ne? kysyi Aliina kiihtyen. Voi veikkonen! Minä olen jo tietänyt melkein silloin kuin sinä synnyit.
Syödessäni tuossa makeaiseen suuhuni uunimaitoa, mörähti Martin Petrovitsh ystävällisesti: "syö veikkonen, syö armas ystävä, älä pane pahaksesi tämmöistä maan herkkua". Sen sanottuansa hän nuukahti nurkkaansa ja näkyi jälleen rupeavan torkkumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät