Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. marraskuuta 2025


Minun piti tehdä hänelle tarkkaa selkoa järjestelmästä: kuinka liikevoima syntyy kaukaisella asemalla ja kuinka se sieltä tunkee joka suunnalle johtolankoja myöten ja sitten vaunun koneistoon tuota liikkuvaa heiluria myöten.

Elämä kysyy aina voimia sisäistä, hiljaisuudessa kypsynyttä voimaa. Eilert Olsen järjesti kiireisesti Toinin tavarat junan laudakolle. Sitte he lähtivät vaunun edustalle. Oli jo soitettu kahdesti. Toini seisoi vaunun portailla. Hän kumartui eteenpäin. Samassa soitettiin kolmas kerta. Minä en tunne tietä, jota lähdette kulkemaan, mutta äitinne siunaava katse seuraa teitä. Kiitoksia!

Ei se mitään haittaa, lausui muori, kun vaan muuten selvästi lukee, vaikk'ei se kävisikään kiivaasti kuin vaunun etupyörä. Onhan sitä eroitusta sinun ja Vierimän Loviisan välillä, sinä vasta jankkaat sisältä katkismusta ja Loviisa lukee ulkoa; tottahan se joutuisammin käy siltä, joka ulkoa osan, sanoi äitini.

Kun hän näki maisterin rouvan katselevan salin akkunasta, juoksi hän akkunan alle ja kysyi: "Emmekö saa vaunua ulos, että saamme viedä Annin kadulle?" "Sano Elsalle, että hän tulee ottamaan vaunun." Elsa kuulikin rouvan käskyn ja juoksi sisälle. Tekla, se oli tytön nimi, jäi niin kauvaksi lasten luo.

Sitten hän hyppäsi junaan ja tunsi itsensä irtaantuneeksi kaikesta mikä jäi taakse, jota hän jo sanoi entisyydeksi. Henrik seisoi vaunun etusella ja junan kiitäessä eteenpäin, peltojen ja niittyjen ja metsien lentäessä hänen ohitsensa, häneen tuli vanha mahtavuuden tunto. Se oli samaa kasvamisen ja oman voiman tuntoa kuin hänen silloin lyödessä krokettia. Ainoastaan toisesta syystä.

On, kyllä tämä on oikea vaunu ja menee oikeaan suuntaan, mutta minne te haluatte? kysyy konduktööri tyynesti. Sinne ja sinne. Sitten tämä ei ole oikea teille. Tuo vaunu, joka juuri nyt saapuu, viepi teidät suuntaanne. Matkustaja kiittää neuvosta ja muuttaa. Joka matkustajan täytyy itse tietää, mikä hänelle on oikea. Joka vaunun, joka kaupungin, joka kansan samoin tuntea suuntansa.

Vaunun ikkunasta vilahtelevat Reinin rannat aamupäivän paisteessa, vihertävät kaukaiset metsiköt, ja illoilla vilkkaa tulia suurista kaupungeista. Hetkeksi herää vielä halu jäädä, siellä olisi niin paljon näkemistä ja oppimista. Mutta se tunne on vain kuin hetkellinen laskeutuminen linnun lennossa.

Yksi epätoivon monista muodoista kohta surkuteltavin kaikista on se, joka itsepäisesti rakastaa pukeutua Toivon vale-pukuun. Heittämäisillään mitätöntä paperia ulos vaunun ikkunasta pidätti Wilding yhtäkkiä kätensä. "Kentiesi saattaa tuo vielä viedä johonkuhun keksintöön," arveli hän.

Kun meidän vaunumme täällä alhaalla alkaa nousta ylöspäin, niin näkyy tuolta korkeudesta radan päästä lähtevän samanlainen alas. Puolivälissä rataa on vaihde ja sivuuttavat junat toisensa siinä niinkuin ainakin. Kun toinen on joutunut ylös, niin on toinen alhaalla ja päinvastoin. Kummankin vaunun alla on säiliö, joka ylhäällä lasketaan vettä täyteen, samalla kuin alhaalla oleva tyhjennetään.

Muutamat toisista lasten hoitajista tunsivat maisterin lapset ja vaunun kuin myöskin Teklan, ja sen johdosta alettiin Elsalta kysellä yhtä ja toista. Olipa joukossa muutamia, jotka tunsivat myöskin Elsan, ei ainoastansa mamselin luona olon ajoilta, vaan myöskin luutakaupan ajoilta.

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät