Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Katsokaas tuossa, tuo ja tuo ja tuokin ripakinttu ovat kuukautta vanhemmat, mutta ovat tuommoiset kintturat, vaikka hoidetaan, kuten näette, samalla tavalla jokaista ja vaikka ovat isojen ja hyvien lehmien vasikoita. Onko niillä nimet kaikilla? kysyi ruustinna. Ei ole. Vasta ne, jotka syksyllä eloon jäävät, saavat nimet.
»Ovat; Jaakko ne sieltä toi kerran, kun hän kävi Kustua tervehtimässä.» Liisu painoi taas oven kiinni, ja nyt he menivät katsomaan lehmiä, joita muori mielihyvällä silmäili, sillä tiesipä hän kylläkin arvostella noita lihavia elukoita. Liisu laski lehmät metsään ja meni sitte juottamaan vasikoita, jotka haassa kirmasivat.
"Amrei tyttöni on tarpeeksi paljon valveilla, hän on nyt kolmeatoista vuotta vanha, mutta on ymmärtävämpi kuin moni kolmenkymmenen iässä, kyllä hän tietää, mitä tahtoo", sanoi musta Maranna. "Teistä olisi pitänyt kummastakin tehdä kunnanneuvoksia", sanoi uudistalokas; "mutta sitä minäkin, ettei lapsia käy vieminen kuin vasikoita: pistä nuora kaulaan ja kuljeta pois. Niin.
Liisa oli oppinut käymään äitinsä kanssa navetassa pieniä eläimiä, vasikoita ja lampaita, ruokkimassa, mutta Viija sitä ei ennen ollut miksikään huviksi huomannut. Nyt kun Liisa opetti, tuli hänestä melkein yhtä ahkera. Ja olihan siellä heidän entinen Onnentuojakin, Viijan äitivainajan perintö- ja nimikkolehmä.
Kunhan eivät vain menneet vasikoita hakaniitystä päästämään? Sinne hän on mennyt! Ei ole enää epäilystäkään siitä! Sieltäpäin kuuluukin härän mylvinää, se on ehkä juuri seivästänyt hänet sarviinsa ja iskee häntä nyt parhaillaan kantoon siihen suureen tervaskantoon, jonka juureen se on syvän kuopan kaivanut.
»Se nyt ei ollut suuri asia, mutta mitä varten sinä tapoit tuon hyvän hevosesi ja kuinka siellä Korvenloukolla on käynyt? Sitä minä nyt tahtoisin tietää.» »Hevosesta viisi, vaikka kyllä se oli hyvä. Mutta kuule, kun me saimme Korvenloukolla selkäämme!» »Selkäänne? Niin, minä jo kuulin.» »Ihan ... pakoon joka mies!» Vennu rupesi haukkumaan, sanoi, että olittepa oikeita vasikoita!
Onhan niitä yksin lukien kymmenen kappaletta, sanoi Hetvi nauraen hänkin, kun pensaikko vilisi ihan kirjavanaan vasikoita. Purtilon luokse tultuaan vasikat ihan laukkasiltaan turauttivat päänsä melkein silmiä myöten piimäpurtiloon ja rupesivat juoda hotkimaan niin ahnaasti että suupielet kuplahtelivat mukaan.
Samassa tuvassa, jossa ihmiset asuivat, nähtiin porsaita ja kanoja, ja vielä sikojakin ja vasikoita. Varsin harvat olivat ne, joissa oli eri huonet eli kyökki, kussa ruat keitettiin, mutta kyökki-kaluja eli keittoaseita oli aivan vähän, ja netkin myös huonoja eli kelvottomia, ja makasivat siellä ja täällä pesemätä.
"Ovat; Jaakko ne sieltä toi kerran, kun hän kävi Kustua tervehtimässä". Liisu painoi taas oven kiinni ja nyt menivät katsomaan lehmiä, joita muori mielihyvällä silmäili, sillä tiesipä hän kylläkin arvostella noita lihavia elukoita. Liisu laski lehmät metsään ja meni sitte juottamaan vasikoita, jotka ha'assa kirmasivat.
HORATIO. Ei rahtuakaan suurempaa. HAMLET. Eikö pärmäpaperia tehdä lampaannahasta? HORATIO. Tehdään, ja vasikannahasta myös. HAMLET. Lampaita ne ovat ja vasikoita, jotka sellaisiin turvautuvat. Tahdon puhutella tuota miestä. Kuules, mies! Kenen se on hauta? ENS. HAUDANKAIVAJA. Omani, herra. Ja hauta, johon lasketaan, On parhaiks moisellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät