Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
"...Ja olet pretoriani?..." "Olen, kunnes joudun tuonne," vastasi soturi vankilaa osoittaen. "Minäkin palvelen Kristusta." "Ylistetty olkoon hänen nimensä! Minä tiedän sen, herra. En saata päästää sinua vankilaan, mutta jos kirjoitat kirjeen, niin annan sen vartijoille." "Kiitän sinua, veljeni!..." Hän painoi soturin kättä ja läksi. »Pileolus» oli jo lakannut painamasta hänen päätään.
Samalla kun tämä hälinä oli kartanolla, saapuivat sinne kyytirättäri ja lautamies, jotka olivat palausmatkalla erästä karanutta rosvoa etsimästä. Hekin riensivät, lasten huudon johdosta pirttiin, tapasivat maisterin vesiammeesta ja pelastaaksensa hänet hukkumasta, ottivat hänen syliinsä, kantoivat kartanolle ja veivät vankilaan!
Silloin hän päätti tutkimuksen ja julisti vangeille, että heidät passitetaan vankilaan siellä säilytettäviksi, kunnes syytökset heitä vastaan kihlakunnanoikeudessa tutkitaan. Miehet vielä kerran vastustivat vangitsemista, mikä pantiin heidän pyynnöstään pöytäkirjaan.
Vaan niinkuin asian laita nyt on, niin ei mikään maailmassa voi taivuttaa minua kavallukseen, ja ainoastaan minun ruumiini yli tullaan väkivallalla vankilaan! Pyydän teitä ajattelemaan tätä, sekä myöskin, että väkivalta ei hyödytä, vaan vahingoittaa vangittuja ystäviämme ja yhteistä asiaamme, joka meille kaikille on kallis".
Mutta mistä sen tietää, etteivät ne niitäkin ryöstäisi, etteivät taaskin karkaisi kymmenen miehen voimalla hänen kimppuunsa, löisi rautoihin ja ajaisi vankilaan? Ja etteivät veisi vielä lehmääkin...? Ehkei hän enää saa sitäkään pois, ehkä ne ovat jo senkin anastaneet? ja tätä peläten lähtee hän taas kiireesti pyrkimään sinne, missä luulee sen olevan.
"Minä puolestani vannoin, että Belisarius oli jo useita viikkoja aikaisemmin lausunut julki pyhän vihansa Photiuksen hullutuksista. "Justinianus riensi Belisariuksen vankilaan, syleili häntä itkien ja pyysi anteeksi itselleen ja Antoninalle, joka katuvaisena tunnusti viattomat lemmenseikkailunsa ja sai anteeksi. "Keisari tarjosi Belisariukselle sovinnon merkiksi Italian ylipäällikkyyden.
Tämä tiesi Lygian olevan sairaana ja tiedotonna, mutta viime päivinä oli pääsy vankilaan ollut mitä ankarimmin kielletty, vanhojen vartijoiden sijalle oli pantu uusia, jotka eivät itse saaneet puhua vankien kanssa eivätkä antaa vähintäkään tietoa vankien tuttaville, jos he tulivat kysymään jotakin.
Jaksaako se parempia päiviä varten ylläpitää itseään sillä henkisellä petäjäleivällä, johon sen nyt täytyy turvautua? Epäilemättä! Varmaankin! Parempi aika on kerran koittava, mutta milloin? Emme sitä tiedä. Vapaus on kuollut, kuollut muuallakin maailmassa eikä vain meillä. Muualla on se tapettu, vereen tukahdutettu, meillä vain vankilaan teljetty.
Huomautus otettiin pöytäkirjaan, ja eukko vietiin vankilaan takaisin. Kolmas järjestyksessä oli Nummen Kaarina. Vakuutettuna niin hyvin omasta rikollisuudestaan kuin siitä, että hänen oli mahdoton kieltämisellä välttää rangaistusta, oli hän vankihuoneessa osoittanut katuvaista mieltä ja tunnusti nyt valittaen ja itkien itsensä syypääksi kaikkeen, mistä häntä oli syytetty.
Mekin puolestamme koetimme todistaa toimemme vaarattomuutta, sanoimme että kun vankilaan suljetut kaikki ovat tuomituita, niin ei kieltoon ole minkäänlaista järjellistä syytä, huomautimme myöskin, että kun on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia naapurin kera mutta pakosta täytyy vaieta, on se kiduttamista, jotenka siis ei ole kummeksittavaa, joskin emme voi kieltoa totella.
Päivän Sana
Muut Etsivät