Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Helppo on uskoa, että lääkärin- ja haavurintaito ei siihen aikaan ollut olemassakaan eri virkana. Ne harvat, yksinkertaiset parannuskeinot, joita käytettiin, olivat naisten taikka vanhusten hallussa, joille tiheään sattuvat tapaturmat antoivat valitettavasti sangen paljon tilaisuutta kokemuksensa laajentamiseen.
Hurskaan kiitollisuuden ja liikutuksen kyyneleet valuivat alas vanhusten rypistyneitä poskia myöten. Jumalat katsoivat mielihyvällä tätä uutta todistusta asukasten hurskaudesta ja käskivät armollisesti heidän nousta. Ja nyt olisit saanut nähdä pienen inhimillisen turhuuden todistuksen vanhusten puolelta.
Minä kun olisin Pertun opettanut viinaa antamaan, niin minkä selvän olisivat ottaneet." "Olisivat pilanneet meidän molempain vanhusten papinkirjat niin jotta ei olisi saatu kunniallista hautausta kuoltuammekaan", väitti mies vastaan. "Johan olisivatkin! Pyh ja viis!
He luulivat, että Antti ja Pekka lähtisivät Malmivuorelle, jos vain heille ilmaantuisi tilaisuus etsiä vanhempiaan, siksi vanhusten teki mieli sinne. Mutta olihan aivan tietymätöntä, kuinka ja missä pojat pääsisivät meren yli. Jos he menisivät meren poikki Korsholman kohdalta, niin oli syytä toivoa, että he seuraisivat vanhempien jälkiä.
Eipä huoneessa näkynyt myrskyn enteitäkään. Iloisesti keskusteli siellä vieras talon vanhusten kanssa, kertoen heille näkemiänsä ja vaiheitansa. Emäntää kyllä näytti painavan jonkunmoinen levottomuus, niinkuin jotakin erinomaista odottaessa on tavallista, mutta vieras ei siitä näkynyt huomaavan mitään. Aikansa oltuaan nousi Kalle ja aikoi lähteä pois, kuni muutkin vieraat.
Tätä tulivat vanhukset yhtenä päivänä ehdottelemaan nuorille. Tosi kyllä että Tuominiemi oli tullut Severinille ja Marille rakkaaksi, koska he siellä olivat avioelämänsä alkaneet ja taloutensa siellä ruvennut hyvin menestymään, mutta vanhusten mieltä ei ollut pahoittaminen.
Illalla samana päivänä, jonka tapahtumista edellisessä luvussa olemme kertoneet, ja ennenkuin Södermalmin kirkontornin kello vielä oli lyönyt kymmentä, istui sanotun asumuksen kamarissa muuan vanha mies, laiha ja kaljupäinen, vain muutamia harmahtavia suortuvia niskassa. Sitä happamuuden ja tyytymättömyyden sävyä, jonka usein huomaa vanhusten kasvoilla, ei tämän ikämiehen piirteissä ollut.
Ainakin oli odotettu, että tämä kuninkaan edusmies olisi saapunut paikalle kentän aitaamisen aikana. Mutta kun työ oli suoritettu ja vanhusten sanat kehoittivat alkamaan käräjiä eikä sittenkään ilmestynyt kreiviä eikä virkamiestä, joka olisi lausunut avajaissanat, kääntyi kaikkien huomio tähän arveluttavaan epäkohtaan.
Hän oli terottanut Rigon mieleen, ettei saisi päästää vanhuksia puutarhaan. Tahtoi olla siellä yksin työssä. Kun oli laskettu rantaan ja Adelsvärd nousi vihreitä marmorirappusia myöten, haki Rigo silmillään jotakin gondoolista: "Missä on herran maalaustarpeet?..." Satuin unohtamaan! kuului lyhyt vastaus. Silloin Rigo poistui viheltäen vanhusten luo. Adelsvärd oli puutarhassa yksin.
Molemmat virkkoivat joitakin sanoja kahdelle nuorelle miehelle, jotka olivat purren miehistönä, ja nousivat sitten maihin. Vähän vaivalloista se tosin oli, sillä veneellä ei päässyt liikkumaan eteen eikä taaksepäin toisiinsa kiinni ahtautuneiden pursien välissä, ja vanhusten piti sen vuoksi, ennenkuin rantaan pääsivät, kiivetä toisten pursien yli, jotka olivat heidän purtensa ja rannan välissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät