Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Mutta nuori Maija, joka erinomaisella hyväntahtoisuudella oli kantanut miellyttävän tilanhoitajan eteen parasta, mitä talo tarjota voi, virkkoi rohkeasti: Sedällä Isokyrössä on kyllä, jos vain tahtoo antaa. Ei ollut siihen aikaan tapana, että lapset puhuivat vanhempain läsnä ohessa, kun ei heitä puhuteltu.
Mitä turhia hän olikaan tässä ajatellut? Eihän ulkonäkö ole minkään arvoista, sen hän kyllä tiesi, kun vaan muuten on hyvä ja jalo ihminen. Ja siksi hän tahtoi pyrkiä. Elämässään tahtoi hän kerran jotakin jaloa ja hyvää toimittaa, ja täällä kodissaan tahtoi hän olla hyödyksi ja iloksi, rakkaitten vanhempain, Laurin, Elsan, Esterin ja kaikkein iloksi.
Suuren tanssituvan edustalle oli lapsia kokoontunut, ja vanhempain ihmisten tanssiessa ja iloa pitäessä tuvassa, tekivät lapset täällä samaa. Mutta merkillistä! Amrein kanssa ei tahtonut tanssia yksikään poika eikä yksikään tyttö, eikä tietty kuka tuon ensin sanoi, mutta se kuultiin vaan, että yksi joukosta huus: "Sinun kanssasi ei tanssi kukaan, sinähän olet avojalka", ja "Avojalka! Avojalka!
Siinä oli kuvattuna pehtoori, pehtoorinrouva ja heidän viisi lastaan, joista kolme oli vanhempain oikealla ja kaksi vasemmalla sivulla. Emmekö ole näköisiämme? kysyi Kron; emmekö ole siinä aivan ilmielävinä?
"Monta monituista kertaa olen kuullut isän sanovan, ett'ei hän kuolemakseenkaan tahtoisi asua muunlaisessa kuin oikein huonossa ja tavallisessa talonpoikais-asunnossa, niinkuin hänen vanhempansa ja vanhempain vanhemmat ovat asuneet." "Siinä hän on vallan oikeassa; samoin oli naapuriemmekin laita tähän saakka, ja hyvin ovat kai toimeen tulleet.
Toisella sukupolvella ei ole muuta kuin muutama harva ilmajuuri, joka heiluu tuulessa, irtikiskottuna vanhempain vanhasta kodista, heidän kielensä on sulava tuohon suureen kielivirtaan ruotsalaisten sointuvan musikaalisen kielen on katkonainen englanninkieli tunkeva pois meidän romantilliset muistomme syöksevät uudet vaikutukset, uusi luominen poikkeen, samoinkuin sokerilehmus ja poppeli ovat tunkeneet pois muinaismaailman jättiläispalmut rautateiden kohinassa ei saa kuulla nimiä Engelbrecht ja Torstensson heidän suuruutensa ei kuulu uudesta luotuun maailmaan, vaan on eräs, jota vaan säilytetään; mutta sitävastoin on nimi Eriksson, hän, joka, ollessansa ruotsalainen luutnantti, teki kokeita Frösö'ssä Jemtlannissa oleskellessansa, hänet saattoivat hänen tuttavansa naurunalaiseksi kummallisena henkilönä hänen nimensä kohoo kolinasta eikä se katoa sillä se kuulun koko maailmalle.
Se käsitteli samaa asiaa, mihin hän oli selityksensä lopulla viitannut, nimittäin vallitsevaa käsitystä vanhempain vastuunalaisuudesta. Yhdeksännentoista vuosisadan romaaninkirjoittajat olisivat poikkeuksetta käsitelleet aihetta siten, että lukija olisi tuntenut sairaloista myötätuntoisuutta rakastavia kohtaan ja vihannut niitä kirjoittamattomia lakeja, joita he rikkoivat.
Naimiseen mennessä ei koskaan kysytä vanhempain tahtoa, vaan kun joku nuori mies tyttöä kosii, vie hän hänelle kolme pääkalloa ja kysyy jos hän tahtoisi ne ottaa lahjaksi. Jos hän ne ottaa, myöntyy hän, ja samana eli seuraavana päivänä häät vietetään.
Vaan kun Torstenin vanhemmat ja sukulaiset olivat jäykästi vastaan ja kun Hanna sai sen tietää, päätti hän kerrassaan kadota pois paikkakunnasta. Hanna kertoi näin: "'Kun rakkautemme meni jo liian pitkälle ja kuulin Torstenin vanhempain jyrkästi kieltävän aivottua naimistamme, niin päätin kadota kauas erämaahan. Vanhempani olivat kuolleet.
Luuletko sinä tyttö, että tässä asiassa olemme velvolliset sinun oikkujasi noudattamaan? Raukkoja olisimme, ell'emme näyttäisi, että vanhempain tahto on lasten laki. Tiedätkö tyttö, mitä sinun nyt pitäisi tehdä?" "Teidän käskystänne en aio mitään tehdä", virkkoi Valpuri; "ensin pitää isäni ja äitini minua käskeä". "Herra Jesta! Kuule, Helena, tuota puhetta!" huusi Sofia ja löi kätensä yhteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät