Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Täällä oli palvelijoita, käsityöläisiä, tehtaalaisia, lihakauppiaita, juutalaisia, kauppapalvelijoita, työmiesten vaimoja, oli yksi sotamies ja kaksi rouvasihmistä toinen nuori, toinen vanhahko, rannerenkaita päivettyneessä kädessä, sitten vihasen näköinen herrasmies kokardi mustassa lakissa.
Pihalla liikkui ihmisiä aamutouhuissaan, aikuisia ja lapsia, mutta häntä ei ensinkään hävettänyt niinkuin hän olisi seisonut kirkon ovella kolkuttamassa. Luukku avautui ja vanhahko ääni kysyi kummastellen: »Mitäs te tämmöiseen aikaan? Tytöt vielä nukkuvat!» »Milloinkas ne nousevat?» »Parin tunnin päästä.» »Jaha!» Hän katsoi kelloaan ja läksi pihalta.
Matala kolmijalka seisoi tämän kansanomaisen Hekaten oudonnäköisen edustajan edessä. Mutta nämä esineet eivät lähinnä synnyttäneet sitä vertahyydyttävää tunnetta, mikä oli luolaan katsahtavat vallannut, vaan luolan asukkaan ulkomuoto. Tulen ääressä, sen liekkien valaisemana, istui vanhahko nainen.
Naiset olivat nyt tulleet toiseen käytävään, joka oli valoisampi kuin alempana oleva. Heistä hieman loitompana aukeni ovi, ja eräästä huoneesta tuli ulos vanhahko pappi. No, herra kirkkoherra? kysyi johtajatar.
Eivätkä ihmiset malttaneet olla huutamatta vastaantulijalle iloista tervehdystä ja sanomatta jotakin lumesta, olipa tulija kuinka outo tahansa. Ilta alkoi hämärtää. Olavi oli juuri palannut metsätöistä ja istui nyt pienen torpan pienessä kamarissa, missä hänellä oli asuntonsa, kun sisään astui vanhahko mies, muuan sen kylän isäntiä. »Iltaa terveisiä kaupungista!» tervehti mies. »Iltaa iltaa!
Pispa itse oli vanhahko harmaapäinen mies, jonka pienet siniset silmät leppeästi pilkistelivät siniharmaan pata-lakin alta.
Viisi kuukautta sitten kävin Kairossa. Seisoimme muinaismuistomuseon edustalla, kolme englantilaista ja minä. Siinä oli majuri Parker ja hänen setänsä, Gilbert Parker, tunnettu novellinkirjoittaja ja Egyptin olojen etevä tuntija. Kolmannen nimeä en muistakaan. Pieni, hinterä, pedanttisen näköinen, jo vanhahko herra astui ohitsemme. Ah, Dick Donovan!
Ovesta ilmaantui vanhahko, surullisen näköinen lakeija, harmaassa esiliinassa, poskiparta molemminpuolin sileäksi ajeltua leukaa. Lähettäkäähän hakemaan ajuria. Tuossa tuokiossa. Ja sitten täällä odottaa sana Kortshagineilta, käskekää sanoa, että kiitän ja koitan tulla. Ymmärrän.
Päivän Sana
Muut Etsivät