Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
"Anteeksi, mutta luulenpa, että on joku, joka..." keskeytti vihdoin valtiomies ja teki huolimattoman liikkeen Juhania kohti, aivan kuin asia olisi koskenut ainoastaan palvelijaa tahi kaupungin lähettiä. "Ah ... vai niin ... anteeksi", lausui Gabrielle teeskennellen mitä suurinta hämmästystä, "olin kokonaan unhoittanut, joko sinä menet?"
Sitten hän sanoi: Minä luulen tuntevani kreivi Hornin; on mahdotonta, että hän jättäisi tämän asian huomioonsa ottamatta. Taas naurahti valtiomies. Minä epäilen, nähneekö kreivi Horn hyväksi puuttua teidän asioihinne. Hänellä on tätä nykyä tarpeeksi tekemistä omissa asioissaan. Hänen pitää, hänen täytyy kuulla minua. Entä jos hänen virkaeronsa vain odottaa kuninkaan allekirjoitusta?
Dick'iä kelvottomuudesta ja lahjan-alaisuudesta, sillä välin kuin minä istuin vähän matkan päässä, muistoonpanokirjani polvellani, ja voimani takaa pyrin hänen jälessään. Ei mikään todellinen valtiomies olisi voittanut Traddles'ia ristiriitaisuudessa ja välinpitämättömyydessä.
En tosiaankaan tiedä, jatkoi hän, oliko isäni setä, kreivi Torsten Bertelsköld, niin hienon kavala valtiomies kuin hän on olevinaan näissä salaisissa muistiinpanoissaan; mutta se ainakin on varmaa, että hän oli taikauskonsa ja vilkkaan mielikuvituksensa uhri.
He katsoivat nauraen toisiinsa: valtiomies kohotti olkapäitään, huoahti nöyrästi ja kääri kokoon halveksitun huivin. Tämän keskustelun kuluessa oli Juhani seisonut liikkumattomana balkongilla. Valtiomiehellä ja hänellä oli toisiaan kohtaan pienin määrä hyväntahtoisuutta, jota kaksi ihmistä voi tuntea kuitenkaan suorastaan toisiaan vihaamatta.
Sitä sanotaan julmuudeksi; mutta kun me paremmat ihmiset piirustamme lastemme selkiin ja kreivit kirjoittavat samoin: 'Tästä tulee valtiomies, tästä kenraali ja tästä hovimies, vaikka Herramme selvästi on valtiomiesainekseen painanut merkin, joka ilmaisee, että hän olisi taitava rummuttaja, kenraaliainekseen, että hän osaisi parkita vuotia ja valmistaa nahkaa ja hovimiesainekseen, että hän kelpaa postiljooniksi, niin se on yhtä julmaa ja käy yhä julmemmaksi, jos merkitään torpparin lapsiin, että niistä pitää tulla torppareita, sen tähden, että he ovat syntyneet torpassa."
Ruotsin senaikuinen suurin valtiomies, suomalainen kreivi Arvid Bernhard Horn, istui työhuoneessaan, yhdessä lähetystösihteerin kreivi Torsten Bertelsköldin kanssa sepittämässä kiertokirjettä ulkomaisissa hoveissa oleville Ruotsin lähettiläille. Kreivi Horn oli uljas ylimys, vartalo oli kookas, kasvot erinomaisen suorat ja säännölliset.
Kaiken tämän kunnioittamisen aikana, johon ainoastaan Gabrielle ja valtiomies, jotka istuivat erillään muista, tehden ivallisia muistutuksia, sekä talon kaksi nuorempaa tytärtä ja pari heidän ystäväänsä, eivät ottaneet osaa, pysyi nuori pappi hyvin tyvenenä, melkeinpä väliäpitämättömänä; hänen tapansa oli kuitenkin samalla ystävällinen ja näytti riittävän antamaan kuikille myötätuntoisen sanan tahi rohkaisevan katseen.
"Nyt hän on lopettanut", sanoi hän kylmästi ja viittasi päällään saliin päin, "ehkä menemme sisään!" Vastausta odottamatta kääntyi hän äkkiä ja meni sisään. Valtiomies nousi puoleksi makaavasta asennostaan ja seurasi hitaasti Gabrielleä, kiivaasti punoen viiksiään, ikäänkuin siten johtaakseen pois mielipahaa, jota hän tunsi siitä, että tämä viehättävä kahdenkesken olo niin äkkiä keskeytyi.
Karkea ukko lämpeni, päästyään puhumaan asiasta, jonka ajamisen hän oli asettanut elämänsä tarkoitusperäksi. Valtiomies kuunteli häntä kärsivällisesti ja leppeästi hymyillen ja jatkoi sitten mitä suopeimmalla äänellä: Kenelle te kaikesta tästä puhutte, kunnon ystäväni? Miehelle, joka on juuri samaa mieltä kuin te ja pitää, niinkuin tekin, tätä asiata kaupan ja merenkulun elinehtona.
Päivän Sana
Muut Etsivät