Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Illan kiiltomatosesta, Jok' ei valoaan Peitä, pienoistaan, Asunnosta loistaa alhaisesta: Yhdessä te, pikku tuikkehet, Välkytte kuin kaukotähtyet, Monivärisemmin vaan. Teplitz 15/8 "Mulla on pieni salaisuus. Asia on vielä aivan uus. Siskoni! äsken kirjeen sain, Siit' elä hiisku muille vain! Täällä voin metsässä kuiskata: Kuulehan! olen kihloissa!"
Tähdet kimmeltävät niin kirkkaasti kevätyössä ne luovat ihanaa valoaan pyhään ja suureen aikaan, joka sinua, rakas tyttäreni lähestyy. Rakas, kallis äiti! Palvelustyttö saapuu maitokannu ja lasi pienellä tarjottimella, jonka hän laskee pöydälle. Sytytäppäs, hyvä Liina, kynttilät apteekkarin rouvan huoneessa ja makuukammarissa. Palvelustyttö menee käskyn täyttämään. Kiitos, Elise!
Tää maa min inehmot nyt täyttää oli tyhjää vaan. Ja kauniit tähtitaivahamme näyttää ei saaneet valoaan, Vaan hän on aina ollut ja hän se aina jää...» Sen valon kipinän välähdettyä pysähtyi «Maailman Luominen» sen tuomion alaisena, ettei Petrea sitä milloinkaan vapauttaisi kaaoksestansa. Petrealla oli ylipäänsä suuri taipumus ryhtyä suuriin yrityksiin, ja aina epäonnistua.
Ovi avautui yläkerroksessa ja yönuttuun puettu olento pujahti näkyviin. Rouva Krabbe katsahti sinne. »Minä tulen heti, Krabbe» hän huusi kiirehtien pois. Oli rattoisaa istua illallisen jälkeen, kun nuo uudet halot palaa räiskyivät uunissa ja lamppu hienoine paperivarjostimineen levitti kodikasta valoaan ja Alette oli polvillaan uunin edessä lisäten, tulen virikkeeksi, pesään lastuja ja päreitä.
Oli ainoastaan yksi kuva nyt tunsi hän sen selvästi, jonka hän voi asettaa yhteyteen vaimokäsitteen kanssa. Hän nojautui uuden rakennuksen nurkkaa vasten, pani kädet ristiin rinnalleen ja vaipui tulevaisuuden unelmiin, jollaisia jokainen nuori mies on uneksinut ainakin jonkun kerran elämässään, samalla kun varhainen päivä levitti välkkyilevää valoaan ympäröivän seudun yli. Onnellinen uneksija!
"Sinäkö täällä, Furius Ahalla? Mikä sinut tuo näiden muurien sisälle?" Vieras oli hetken vaiti. Hän hengitti syvään ja näytti itsekseen taistellen etsivän sanoja. Vähitellen kuu oli noussut ja loi jo valoaan luostarin muurien yli. Vähitellen se valaisi kokonaan nuoren roomalaisnaisen kasvot ja vartalon. Vihdoin Furius alkoi: "Haluni jättää sinulle jäähyväiset tuo minut tänne, Valeria.
Muutamia päiviä myöhemmin istui Anna Montell eräänä iltapäivänä vanhain rakasten ystäväinsä luona. Hän oli ottanut käsityön mukaansa ja äsken sytytetty lamppu loi ystävällistä valoaan kodikkaaseen arkihuoneesen.
Ja yö läheni levittäen synkkää varjoaan avaraan saliin, johon vain lämpiävä uuni loi loimuavaa valoaan. Päivän sammuessa saattoi ikkunoista vielä eroittaa tuon loppuvan vuoden lokaisen luonnon ja harmaan taivaan, joka sekin oli kuin loan tahraama. Pian saapui sitten paroni Julienin seurassa. Heti astuttuaan hämärään huoneeseen hän soitti kelloa ja huusi: Tuokaa sukkelaan valoa!
Hämärän hetkenä samana iltana istuivat Mathieu ja Marianne niinkuin edellisenäkin iltana käsi kädessä ikkunan ääressä, josta he näkivät alueittensa leviävän taivaanrantaan asti, missä Pariisin jättiläisahjo syöksi keltaisenpunervaa valoaan ilmaan. Mutta tämä ilta ei ollut edellisten kaltainen, nyt olivat he ylen onnelliset, täynnä ääretöntä toivoa! "Tunnetko itsesi terveemmäksi nyt?
Vastapäätä ovea kunniaistuimen yläpuolella riippui vieläkin, niinkuin entisinäkin aikoina, Kaarle XII:n muotokuva ja se oli nyt, samoin kuin aina ennenkin kaikissa juhlatilaisuuksissa, kukilla seppelöity. Tämä suuri nimi heijasti yhä edelleen valoaan yli koko kahdeksannentoista vuosisadan ja etemmäksikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät