Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025


Mailmani rupeaa valkenemaan! IIVARI. Siinä on minulle pelastuksen kallio! NIKO. Onko talossa viinaa? SAKERI. Sepä kysymys. Tämä on krouvi, iloinen krouvi. Jos nyt vaan kaikki kävis hyvin! NIKO. Missä ovat tämän huoneen haltiat? SAKERI. Krouvari tulee kohta; olkaa hyvä ja vartokaa! NIKO. Aikani on tärkki! SAKERI. Ei niin, ettette hetkeä levätä jouda. NIKO. Meillä on kaunis ilma!

Mutta, kun se sitte hajosi, ja jää suli auringonpaisteessa, levisi Giljen jyrkällä töyrällä, komppanianpäällikön talon takana valkenemaan pantuja kankaita, niin kiiltävän valkoisia, että näytti siltä, kuin lumi olisi unohtanut tästä paikasta menojaan mennä. Oli kesäsydän. Vuoristo oli hämäränä kuumuudesta, kaikki kukkulat olivat kuni savun sisässä.

"Herralta on tämä tullut," sanoivat he, "ja meidän pahain tekoimme tähden on tämä tullut." Ja henkinen rupesi vitkalleen valkenemaan kirkkaaksi päiväksi. Tuskan henkien ahdistaissa Johannaa, huusi tämä lastaan ja Topiasta. Kuin he tulivat näkyville vaipui hän katselemiseen ja nukkui.

"Sitä en epäile, että kaikki on oikeassa. Minä tahtoisin, että päivä rupeisi valkenemaan!" "Vihollinen likenee. Muutamat kolonnit näkyvät jo. Minun vakojani ovat välttäneet heidät. He aikovat varmaan asettua sotarintaan lakealle." "He näkyvät jo! Me käymme siis heti heihin käsiksi, ennenkuin he järjestyvät. Oivallista, oivallista! Me voitamme heidät vielä. Rohkaise mielesi, kallis veljeni.

Ja tämä ajatus juuri piti voimassa hänen useasti horjuvaa rohkeuttansa ja sai hänen unhottamaan kovan tuskan, jota hän kärsi, kun oksat, kivet ja okaat repivät ja haavoittivat hänen kasvojansa, käsiänsä, käsivarsiansa ja jalkojansa. Vihdoin rupesi jo päivä voittamaan yön. Metsä rupesi yhä valkenemaan ja linnut alkoivat laulaa aamuvirsiänsä.

Mies kumminkaan ei tuosta pelästynyt, vaan otti härkää sarvista kiinni ja piti niistä kiinni koko syksyisen yön. Kun päivä rupesi valkenemaan, rupesi härkä pois lähtemään, mutta miespä ei heittänytkään. Kun päivä oikein valkeni, olikin tuo härjäksi luultu olento suuri kuparinen kattila täynnä hopearahoja ja mies olikin pitänyt kattilan korvista kiinni, vaikka luuli härjän sarvista pitäneensä.

Aron himmeän helmasta aurinko nous, kuin oikeuden juhlaan sen soi sotajous, se leimusi lempenä syntymämaan, se vaati koko maailman valkenemaan, ja vapautta, veljeyttä kansain se soi, se työmiehen rintahan toivoa toi, liki kansaansa liitti taas sotilaat ja keveämmin hengähti heimot ja maat; yli maanpiirin astuu nyt armeija työn läpi myrskyn ja kauhun ja kuolon ja yön, mut kasvoilla kaipuu ja uskonto uus ja sydämissä valtioiden vastaisuus.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät