Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. lokakuuta 2025


Ja yksi näätä hyökkää metsästä; mutta ylpeinä lukumäärästänsä ajoivat shakalit hänen pois, ja tuossa hän seisoi joukon ulkopuolella, läähöttäen, kauniina, pettyneenä, valkeilla hampaillansa ja kiiltävällä nahallaan, ja silmät säihkyen tuimasta kiukusta.

Vanhempien puhetta ja nuorten leikkiä keskeytti ainoastaan monien jouluherkkujen maisteleminen, kun palvelijat niitä tuon tuostakin sisälle kantoivat suurilla, valkeilla liinoilla peitetyillä tarjottimilla, jotka notkahtelivat runsaan kuormansa painosta ja panivat tarjoilijain kädet tutisemaan ponnistuksesta. Eevi talon tyttärenä oli ylinnä nuorten piirissä.

Sitte avasi hän hiljaa lukitsemattoman oven ja astui tupaan. Molemmat ikkunat olivat peitetyt valkeilla verhoilla, jotka Roosa oli Annalle lahjoittanut; matalassa huoneessa oli pilvisen ilman vuoksi puoli hämärä. Ruumis makasi vuoteella juuri ovea vastapäätä. Sen kasvoilla oli valkoinen huivi. Pöydän vieressä istui Klaus Weber, kasvot suuriin päivettyneisin käsiin peitettyinä.

Menevät kaikki muut paitsi Lapsimuori. Toista tällaista tapausta en tahdo kattoni alle. II:n KUVAELMA. Kadun kulmaus Helsingissä; vasemmalla kallioryhmä, oikealla kadun tällä puolen puinen rakennus, jonka valaistut ikkunat ovat valkeilla kartiineilla peitetyt, talon kolkassa palaa lyhty. VIII:s KOHTAUS. Aili, Helli, Ahrén. Aili, Helli ja Ahrén tulevat vasemmalta. Kiitoksia paljon!

Pitkävartiset saappaat olivat vielä matkajäleltään suorana jaloissa, varsien suut kahta puolta kiinnitetyt valkeilla napeilla tumman harmaisiin kangashousuihin, joten valkeat napit vilkkasivat kävellessä saappaitten varsien suista. Hanna rupesi kapperehtamaan ruuan laittamispuuhassa.

Alemmat istuimet olivat valkeilla togilla peitetyt ja häikäisivät kuin lumi. Kullatussa »podiumissa» istui Nero, kaulassa timanttivitjat, päässä kultainen seppel, ja hänen rinnallaan Augusta, kauniina ja synkkänä.

Päälaella oli hänellä valkoinen pitsimyssy, leveillä, valkeilla nauhoilla leuan alle kiinnitetty. Piirteet olivat hienot ja »aateliset», silmistä loisti ainainen hyväntahtoisuus ja tyytyväisyys, ja ainoastaan silloin tällöin verhosi niitä ohikiitävä alakuloisuuden harso. On se sentään hauskaa, Kaarina, eikö ole?

Taloudenpitäjä vai mikä lie ollut, joka ovea aukasi, otti hänet tosin jotenkin kylmästi ja ylpeästi vastaan, mutta itse huone' oli ihan tavattoman miellyttävä, korkea, totisen ja hienon näköinen; seinäpaperi oli siinä samean vihertävä, Uuni oli kellertävillä ja valkeilla korukaakeleilla muovailtu, kiiltävä, jossa Henrikiä erityisesti kiinnitti göötiläiseen muotoon suippeneva syvennys; sisempänä oli tummilla uutimilla peitetty makuu-alkoovi, jommoiseen hän oli aina pannut hyvin suurta arvoa; huoneen kaksi ikkunaa oli hyvin korkeita, ja ne sen juuri tekivätkin niin totiseksi.

Kun oli päästy maantielle, jättivät tytöt jäähyväiset seuralaisellensa, ja sanoivat voivansa kahden kulkea lopun matkaa. He tunsivat mielensä rohkaistuksi nähdessänsä kylän, joka niinkuin taulu aukeni heidän eteensä selvine järvineen ja kauniine virtoineen, joka koukerteli valkeilla savupiipuilla varustettuin uljasten rakennusten edessä.

Kun tultiin eräänä aamuna katsomaan, hän oli kuollut. Siitä koitui synkkä aika talolle. Myöskin talon rouva kääntyi vuoteeseen, josta hän ei noussut enää. Hänen vanhin tyttärensä hoiteli häntä. Toinen tytär tuli surusta mielipuoleksi, istui vain päivät pitkät pianon ääressä ja soitteli pitkillä, valkeilla sormillaan vanhoja, yksinkertaisia, lapsena oppimiaan kansansäveliä.

Muut Etsivät