United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastaus kuului näin: "H. H. Pyydämme anteeksi tapahtuneesta pienestä erhetyksestä. Samalla kertaa täytyy meidän valitettavasti lisätä, että hyväntahtoisesti antamanne ilmoitus on johdattanut meitä toiseen odottamattomaan huomaukseen. Asia on hyvin ankara sekä teille että meille.
Ihmeellistä kyllä, rupesivat odottamattoman pian voimanikin lisääntymään päivä päivältä, niin että kolmen viikon kuluttua jo tunsin terveyteni olevan jota kuinkin entisellään, vaikka valitettavasti en entisiä voimiani ole tuon onnettoman haaksirikon jälkeen milloinkaan takaisin saanut.
Hän oli vain tehnyt valekauppoja, ollut ostavinaan ja myyvinään, keinotellut kuvitelluissa papereissa ja liikkunut kuvitelluilla pääomilla. Ei siis ole olemassa mitään konkurssiakaan^ Konkurssi on valitettavasti olemassa, sanoi hän haikeasti huoaten.
LINDH. On taas kävellyt edestakaisin, aikonut tarttua telefooniin, mutta peräytynyt taas, pysähtyy. Valitettavasti en voi. ROUVA LINDH. Mutta jos hän kieltää, Edvard? LINDH. Levittää käsiään. Ehkä ... ehkä ei ... tuskin sentään... ROUVA LINDH. Sinä voit olla tuosta kiertokirjeestä välittämättä.
Ah. lapsi, sitä olisit hyvin voinut olla tietämättä. Valitettavasti se on niin.
Tullessani tänne sivistyksen pesäpaikoille, Helsinkiin, ottamaan lisävaroja sammuvaan valonahjoon rinnassani, luulin että sivistyksen siunausta tuottavat säteet edes täällä olisivat jaksaneet tunkeutua kansan syvempiinkin kerroksiin. Mutta siinä luulossani olen valitettavasti kokonaan pettynyt. Lähtekäämme aamusta päivin.
Monta päivää kului ennenkun Valdemar lakkasi itkemästä; ei mikään voinut lohduttaa häntä, ei edes tuon kauniin rouvan helleys ja osanottavaisuuskaan. Vasta täydellisesti toinnuttuansa tunsi hän koko surullisen tapauksen, johon hän valitettavasti ei itse ollut syytön, ja joka maksoi hänen kunnollisen äitinsä hengen.
Tukkukauppias kumarsi kohteliaasti, mutta kylmänä kuin jää: Valitettavasti minun täytyy kieltää. Olen ehtinyt jo pyytää toista. Ja tukkukauppias vetääntyi pois. Parit asettuivat riviin. Moni herra näytti vielä olevan daamia vailla, mutta häntä ei lähestynyt kukaan. Mitä se merkitsi?
Hänen nimensä on Miettinen, mökin poika jostakin Savosta, mutta se nimi vielä kerran tunnetaan Suomessa." "Ha, ha, haa! Sinun sangvinisuutesi on liikuttava! Minun on valitettavasti hyvin vaikea uskoa noihin lukemattomiin mökkiläisneroihin." Hart punastui tulipunaiseksi. "Ellet olisi niin perin hermostunut ja sairas, ettet itsekään tiedä mitä puhut, vastaisin sinulle niinkuin ansaitsisit."
Lybecker rypisti kulmiansa ja näytti epätietoiselta. Hän oli liiankin tottunut noihin kärsimisen kuvailuihin ja vastasi lyhyesti: »Minä tiedän sen Estlanderin historian. Mutta mikä kerran on tapahtunut, sitä minä valitettavasti en enää saa autetuksi.»