Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Ettehän te ole minua ennen nähnyt?" "En ole eläissäni ennen tässä pitäjässä käynyt", vakuutin totisena. "Koko hovissa en ole muita tavannut, kuin patroonan itsensä." Alviina näytti epäröivän. Hän hypiskeli johtolankakimppuani, jonka olin laskenut pankolle, ja näkyi jo alkavan uskoa asiani oikeaksi. Mutta äkkiä uusi ajatus lensi hänen päähänsä. "Tulkaa ulos, niin menen patroonalta kysymään." Aha!
Mitäs pidät tuosta pöydän-koristeesta, jonka olen valmistanut rypäleistä ja hedelmistä? eikö se ole viehättävä?" Minä suutelin häntä ja vakuutin, että se oli hyvin viehättävä, mutta sanoin hänen itsensä olevan vielä viehättävämmän; sanoin, että hän on pieni lumooja, keijukainen, enkeli ja mitä kaikkea lienen sanonutkaan.
"Toden totta; minä laitan niin monta, kuin vaan tahdot ja juuri sille paikalle, johon itse ne haluat", vakuutin minä erinomaisella vapaamielisyydellä. "Sinua minä sitten suojaan ja karkoitan pois kaikki leijonat, karhut ja pantterit. Jos karhu tulisi sinua vastaan, Lempikukkani, niin repisin minä sen kahtia, juuri niinkuin Simson ennen teki leijonan kanssa".
Avainnipusta huomasin hänen emännäksi, sillä äitini oli joskus sanonut, että emännillä on aina avainnippu vyöllä. Kysyin siis häneltä, missä pappila on? Etkö sinä pappilaa tiedä, sanoi hän, kylläpä sen kaikki kerjäläispojat tietävät. Minä vakuutin, etten ollutkaan mikään kerjäläispoika, olin vaan muorille lääkkeitä hakemassa.
»Eihän hän ole mikään oikea sosialisti,» huomautti eräs norjalainen ystäväni, joka oli ollut kanssani prof. D:n kodissa, »sillä eiväthän sosialistit välitä isänmaastaan, sen muistomerkeistä ja laitoksista niin mitään.» »Kyllä hän sentään on», vakuutin minä, »mutta hän on ottanut siitä sen, mikä on sen ydin: pienten kohottaminen, kaikille inhimillisten olojen hankkiminen.»
Neuvoin asuntoni ja vakuutin vielä viimeiseksi, ettei hän vaan unohtaisi lupaustaan. Kotiin tultua oli palvelijallani jo aika kiire päivällistä valmistamaan. Sieppasin pois juhlapuvun päältäni ja laitoin itseni jokapäiväiseen asuun, ennenkuin otin lapset huostaani.
Minä sain hänen kuitenkin uskomaan ett'ei asia ollut niin ja vakuutin, että minä niin pian kuin mahdollista tulisin Rauhalaan heitä tervehtämään. Tämän jälkeen muuttui puhemme iloisemmaksi.
Vakuuttakaa henkenne nuorena ollessanne. Minua ei ole mikään niin ilahduttanut vanhoilla päivilläni, kuin se että vakuutin henkeni nuorena. Seuratkaa te isänne esimerkkiä! "Tällä tavoin puhui lapsilleen Viisalan vanha isäntä, Iisakki. Ja hänen puheensa ja menettelynsä siunausta tuottavat seuraukset näkyivät jonkun ajan kuluttua.
Hän aikoi jäädä kotiin, sillä hän ei tahtonut olla epäkohtelias, mutta minä vakuutin hänelle ettei tulla ennen kuin teen juonnin aikaan, ja ukkoni matkusti." "Viaton petos," virkkoi oikeusneuvoksen rouva, jolla olivat terävät harmaat silmät ja niuha luonne. "Se on maksanut kauniit rahat," kuiskasi hän eräälle rouvalle, jolla oli samettinen pääpuku; kauniit rovot, mutta..." "Mutta?"
Vakuutin olevani ihan samasta mielestä kuin hänkin. "Ja nyt", sanoi hän, "kun tuo aika lähenee, jolloin minun täytyy ruveta ajattelemaan eroamistani Evasta, niin tuntuu hyvin raskaalta, vaikkapa annammekin hänet miehelle mitä paraimmalle".
Päivän Sana
Muut Etsivät