Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ensin he viskoivat nyrkin kokoisia mukulakiviä, sitten jo isompia rauniokiviä. Heitä huvitti, kun ne pudota molskahtelivat syvään kaivoon. Asia innostutti. Jo sanoi Otto: Kun olisi oikein iso kivi pudottaa, niin sitte se oikein molskahtaisi! Pudotetaanpas! Ja kaivon vieressä sattuikin olemaan talon vanha jauhekivi. Vaivoin saivat he vieritetyksi sen lautaa myöten kaivon kannelle.
ANGELO. Ei! tämä ei ole rehellinen kamppaus. Pidättäkäät! CANZIO. Herra, mitä teette? ANGELO. Toisaiksi tämä taistelonne! Kumppaninne ei voi hyvin, hän horjuu ja miekastelee vaivoin. CANZIO. Hän horjuu. Miksi rohkenee siis arka jänis härsytellä jalopeuraa? ANGELO. Hän rohkenee ja taistelee vielä kuin mies, mutta toisella erällä. CANZIO. Kehno pelkuri pysyköön miekankalinasta kaukana.
»Voi Jumala», huudahti nuorukainen tarttuen hänen molempiin käsiinsä, »kuinka vaikea minun on sinusta erota!» »Ja minun vielä vaikeampi», sai tyttö vaivoin sanotuksi. »Voinko minä ikänä saada sinua mielestäni, sinua ja tätä iltaa?» Tytön silmät värähtivät, hän painoi kiireisesti päänsä alas.
Se pisti Raution sydämeen: Onko todellakin jotain naurettavaa siinä, että mies avonaisesti tunnustaa naiselle rakkautensa? kysyi hän hiljaa. Ei, ei, ei yleensä, hän tukahdutti vaivoin uuden naurun purkauksensa. Vai niin, ei yleensä, toisti Rautio, siis ainoastaan kun on kysymys minusta?
Konttoristi kumarsi useita kertoja. Neidit niiasivat, vaivoin pidättäen nauruaan. Luutnantti kumarsi hiukan, rypistäen otsaansa erityisellä ylevällä tavalla, johon yhtyi ivallinen hymy.
Ei hän tule niitylle, kun pyydän tulemaan, vaivoin vastaa, kun häntä puhuttelen, tuskin on näkevinäänkään. Mutta millä tavalla olisin voinut häntä suututtaa? Hän arveli, otaksui, luuli yht'äkkiä käsittävänsä sen. Mutta eihän hän silloin olisi ollut minulle tyytymätön. Pitäisihän hänen tietää, ettei se ole minun syyni. Ehkei se olekaan mitään, ehkä vain turhia kuvittelen.
Ja jos löysivätkin tien, olivat kaikki ojat umpeen sortuneet, kaikki rummut hävinneet, ja yleensä olivat kaikki entisten peltojen ja niittyjen aidat kumossa. Pakolaiset etsivät kotiseutunsa kirkkoa; vaivoin he sen löysivät; metsää oli kasvanut sen ympärille peittäen sen vaeltajan silmiltä.
Vaimoraukat olivat niin monen päivän alituisten ponnistuksien perästä väsymyksestä ja ikävästä menehtymäisillään, että he vaan vaivoin pysyivät pystyssä. "Mutta miksi sinä meitä kiusaat niin kovin?" sanoi Katri Jussilalle, kun tämä koetti saada puhetta alkuun muista asioista. "Tiedäthän sinä, että minä olen kuolemankin ennenkuin sinun". Jussila ei vastannut oitis.
Huone Glosterin linnassa. REGAN. Albanian sotajoukko liikkeell' on siis? OSWALD. On, rouva. REGAN. Onko muassa hän itse? OSWALD. Hän vaivoin mukaan saatiin: sisarenne Parempi sotamies on. REGAN. Ei lord Edmund Herraanne puhutellut kai? OSWALD. Ei, rouva. REGAN. Mit' oli sisareni kirje hälle? OSWALD. En tiedä, rouva. REGAN. Hänt' ajoi täältä tärkit toimet varmaan.
Vasta kolmantena yönä puri myrkyn poikki, mutta perin päästä, niin että virstan verran vielä jaksoi kompuroida pois surmasijalta piiloon. Vaivoin pysyi hän Mikon jäljillä. Piehtaroimasijat ynnä keltainen vesi, jota oli ulostanut, olivat parempina osviittoina kuin sellaiset jäljet, jotka pyry oli melkein umpeen ja näkymättömiin tuiskuttanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät