Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Täällä ei ollut koskaan tyhjää tahi hiljaista; nuo molemmat vastavirtaa, kirjavia eri kansallisuutten vaihtelevista kasvonväreistä ja puvuista, aaltoilivat lakkaamatta toistensa ohitse. Mutta noille kahdelle matkaajalle, jotka vaivaloisesti pujottelivat eteenpäin kansan vilinässä, oli tämä itämainen ylellinen vilkkaus kuollutta ja arvotonta.
Pikku Maria oli hypännyt vuoteestaan juosta sipsutti pikkuisin paljain jaloin auringon pilkkeessä ja ojensi hänelle kuihtuneen oksan: Sen sinä unohdit ota se mukaasi minä en kärsi sitä huoneessani se on kuollut!... Adelsvärd otti sen, katsellen tyttöä kuin näkyä. Pikku Maria piti molempia käsiään silmiensä edessä. Adelsvärd sanoi vaivaloisesti: illalla! ja kiirehti suinpäin rappusia alas.
Hän lähestyi pikku Mariaa paheksuva ilme kasvoillaan. Tyttö kohotti päätään hiukkasen, vaivaloisesti, silmät puoleksi kiinni. Hän oli häkkiin suljetun viiriäisen näköinen. Kotona oli kaksi poikaa kertoi hän. He olivat saaneet kiinni tuon linnun. Sen piti vetää pieniä vaunuja. Ne oli tehty laatikosta. Mutta viiriäinen vetää vain silloin, kun se ei näe. Ne pojat olivat ilkeitä.
Näiden kiusausten aikana oli rouvan pitkä vartalo lakkaamatta kuin luokka vaivaloisesti kumartuneena tavaralaatikkojen yli, jotka olivat kyökin lattialle nostetut.
Oli aamuyö. Hovilan kujan suussa astuskeli muuan mies horjuvin askelin eteenpäin. Kalpea kuu valaisi vaeltajan yhtä valjua muotoa, jossa viha ja epätoivo kuvastuivat. Silloin tällöin katsoi hän Hovilaan päin, pudisti nyrkkiään sille taholle ja puri hammasta. Vaivaloisesti kulki henki miehen rinnasta, lyhyesti ja kähisten. Sipo Nevalainen pyyhkäisi hiukset otsaltaan, jonka kylmä hiki peitti.
Ei aikaakaan niin kertoi hän minulle, miten vaivaloisesti äitinsä ja hän hankkivat elatusta ja asuinsijaa, ja mitä surkeutta ja viheliäisyyttä hän näki kurjissa hökkeleissä, joissa makasivat. Minä opetin häntä lukemaan ja kirjoittamaan, sillä hän oli melkein yhtä terävä poika kuin Stefan, ja kaikkea muuta, mitä taisin hänelle opettaa. Tällä ajalla ei tullut yhtään kirjettä Stefanilta.
»Sen huvin sallin teille aivan mielelläni», virkkoi kapteeni, »jos näet miekassani ei ole kalloni suojelijaa, jollainen se monesti on ollut pahemmassakin hädässä kuin mitä teidän vihastanne voinee minulle tulla.» Tässä kreivi Menteith jälleen kävi väliin, ja yleinen sovinto, joka näin oli hieman vaivaloisesti toimeen saatu, vahvistettiin sitten pitkillä ryypyillä.
Kun moinen matkustustapa ei juuri ole mukavinta eikä nopeatakaan laatuansa, niin kävi matka hitaasti ja vaivaloisesti. Mutta kuitenkin saapui Livingstone ilman erinäisiä suurempia vastuksia Kolobeng'iin, entiseen asuntoonsa. Ennen tänne tuloansa oli hän tullut tarkemmin tuntemaan Grika-kansan oloja.
Kornelia Vik astui sisään. Holt, joka ei ollut nähnyt häntä useampaan vuoteen, ei tuntenut häntä heti. Hän olikin muuttunut. Hän oli ikäänkuin käynyt pienemmäksi ja rinta oli kovasti painunut sisään. Hänen tukkansa oli vähän harmaata ja hyvin ohutta; silmäinkulmissa oli hienoja poimuja. Hän hengitti vaivaloisesti, portaita ylös käytyään; hänelle oli tullut heikko, heleä puna poskille astumisesta.
Sitten kohosi hän vaivaloisesti pystyyn ja hoiperteli edelleen. "Minä teen sen", murisi hän ilmaa sormillaan tavoitellen, "minä teen sen, teen sen, tänään vielä teen minä sen". Tultuaan Klaus Weberin mökille näki Roosa pari vanhaa vaimoa seisovan ovella. Heti hänet nähtyään alkoivat nämä valitella ja voivotella. "Ah, tuossahan tulee neiti Roosa! Herra Jumala palkitkoon sen teille!" "Mitä nyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät