Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
En minä sen sentään antaisi kuollakaan, kun se on kuitenkin oma ja kun sen häpeän kerran kantanut on. On se parempi, kuin että lähettää ne vaivaiskassaan. Ja Mandallakin kun on niitä neljä. Neljä on ihmisten rasitukseksi. Ei Manda nyt niin sano! Kuka tietää, mitä niistä vielä voi tulla! Ihmisiä tarvitaan maailmassa. Kuka renkejä maailmaan synnyttäisi, jos emme me hyljätyt vaivaiset?!
Häntä väsytti, mutta hän tahtoi levähtää vasta sitten, kun oli päässyt laaksosta mäen päälle, josta oli näkevä pyhän kaupungin. Ne sen tarvinnevat, kaikki rammat ja raajarikot ja vaivaiset ja kurjat, jotka hän oli sinne koonnut. Ne sen tarvinnevat ja ne sen saakoot, ylösnousemuksensa ja iankaikkisen elämänsä, jotka eivät tule ilman toimeen.
Kuu valaisi heidän luokseen ylenevää epätasaista polkua ynnä niitä esille pistäviä kallioita, joiden välitse tämä polku kierteli; paikoittain olivat pensaat ja vaivaiset puut, jotka kallion raoissa saivat juurilleen elatusta, esteenä kuun valolle ja varjostivat kallion jyrkkää reunaa ja rinnettä.
"Kuules, hän käyttää loppusointuja", kuiskasi yksi ylioppilaista mieltyneenä, toverilleen. "Me vaivaiset syntiset", huokasi yksi akoista, pellon pyörtänöllä, "ei meissä ole kunnioitettavaa." Hän olisi toivonnut, että pappi olisi kuullut hänen huokauksensa, mutta kun ei pappi kuullut, oli hän tytyväinen, kun lähellä istuva toinen akka edes sen kuuli. "Kunnioitettavat kansalaiset", toisti pappi.
Jou'uin, kurja, kulkemahan, sain, kurja, samoamahan, raukka, rannat kiertämähän, vaivainen, vaeltamahan aina ouoillen oville, veräjille vierahille, lapset raukan rannikolle, vaivaiset kylän varahan... "Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja; ei ole minulla monta sanan armon antajata, suin sulin puhelijata, kiukahalle käskijätä satehesta saatuani, kylmästä kyhättyäni hallassa hamehen helmat, turkin helmat tuppurissa.
Sitten meni hän schrandenilaisten nostoväen miesten luo, jotka kalpeina ja noloina kuin vaivaiset syntiset viimeisen retkensä johdosta, seisoivat kirkonoven lähellä. Ystävät osottelivat pelästyksissään hänen verentahraamaa pukuaan, mutta eivät rohjenneet pyytää selitystä. »Noutakaa vanki kirkosta ja hankkikaa rattaat häntä varten!» käski hän. Felix Merckel tuotiin esiin.
Vei juuri vähää ennen isän kuolemaa ... ja siitä teostaan on Sakris aina iloinen. Kun isä kuoli, muutti äiti toiseen kuntaan. Ei käynyt Sakrista katsomassa ... eikä Sakriskaan välittänyt hänestä. Ei silloin. Eikä myöhemminkään. Sakris muistaa äitiään ainoastaan milloin hänen kyttyräänsä ja selkärankaansa oikein särkee ja vaivaiset jalat luopuvat hänen altaan.
Noill' on laki lakkareissa, Asetukset arkuissansa, Oma hyöty hyörimässä, Noill' on onneksi hyväksi Ystävät ylimmät miehet, Sukulaiset suuret miehet, Siint' on köyhät kärsimässä, Vaivaiset valittamassa. Vielä tuo tianen tiesi Mitä varpunen valitti Liekkö totta vai valetta?
Mutta köyhät ja kurjat, sokeat, vaivaiset ja rammat kutsutaan pitoihin, sillä laadullista laulajaa ei ole eikä alkuperäiset kutsuvieraat saavu.
Nuo kohteliaisuuden osoitukset tosin minua vaivasivat, mutta samalla tunsin jotain tiedotonta mielihyvän tunnetta, ja kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta minussa kasvoi ja juurtui se käsitys, että nuo vaivaiset olennot, jotka aika ajoin tulivat luomaan kärsimyksien varjoa isäni asuntoon, olivat aivan toista sukuperää kuin minä, vanhempani, siskoni ja seurustelupiirimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät