Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
En ole itse siellä käynyt, laitan asiani aina toisapäin, mutta kummia olen sieltä kuullut, vaikken heitä haastella huoli, suutani pilatakseni. Sen vain sanon, että kun tahtovat, saavat silmät päässä kääntymään, että lahopökkelö mieheltä näyttää ja tukkaan oksa tarttuu kuin käsi, jos ei ennätä Herran siunausta hokea, ennenkuin alaitse astuu. Ei ole sinne kenenkään hyvä mennä eikä apua heiltä hakea.
Tulin kerran kotiin meluisesta, rientävästä maailmasta, jossa elämä sätkättää ja särisee kuin herättäjäkello, ajaen sinut armottomasti ylös makeimmista unistasi. Ajan kuluessa alkoi minusta tuntua kuin olisi jokin muutos talossa tapahtunut, vaikken voinut sanoa, mitä se oli. Oli tullut sen ilmaan jotakin uutta, joka ei oloaan ilmaissut, mutta joka kuitenkin oli olemassa.
Etsinhän tuota, vaikken löytänyt. Milloinkapa se Lassi löytänee. Herroja kuului äsken ohi ajavan, sanoo Lassi. Ajoiko monella? Kaksi rekeä näkyi olevan. Eikö liene ollut pappilan jouluvieraita. Parhaaseen kahuunpa taisivat joutua. Hyvästi ennättivät joulupuurolle.
Rakastan Kristusta, vaikken häntä omista. Sellainen on kaunotaidetta, vaan ei Kristinuskoa. Uskonnon ihanuus viettelee minua, se viehättää minua, ja vetää minut mukaansa suloisilla tunnelmillaan, kunnes vihdoin herään ja tunnen mädäntyneen hajun, joka lähtee sisässäni olevasta ruumiista.
Naimi rakas, elkäämme väitelkö. Tarkoitukseni on saavutettu, sillä vaikken saanutkaan minä esittää maljaasi, on se nyt kuitenkin tullut esitetyksi paljoa valituimmin sanoin kuin mitä minä olisin voinut. Minulla ei siis ole muuta tehtävää kuin yhtyä niihin ja kohottaa lasini...
No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan minä koettaa, vaikken tiedä, kuinka käy. Vaan jos suinkin voin, niin koetan päästää sinut pulasta. Koeta, hyvä veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne sopimaan. Eikös niistä ole muutamat sinulle velkaakin? Ei tässä pakkokeinoja käytetä! No ei, no ei, ei pakkokeinoja...
Hän siis vielä kerta katseli Lentsiä pitkillä silmillä ja sanoi: "Niin oikein, se on jotakin, se". "Sinä ymmärrät, mitä minä tarkoitan", huudahti Lents innostuneena. "Ymmärrän kyllä, vaikken osaa sanoa". "Sepä sen on, enkä minäkään sitä osaa. Niin pian kun minun pitäisi tätä seikkaa selittämän, olen kuin änkkä.
He välistä hymähtävät minulle, vaikken ymmärrä miksi. Ilmaantuu tuon tuostakin iso musta lintu pihaan, jolla on punatupsu niskassa ja pitkä nokka. Se lentää pitkissä ponnahduksissa, siivet kauan supussa, laskeutuu ja nousee, ja sen huuto kuuluu jo kauan, ennenkuin se näkyy. Se lentää aitan seinään, pysyy siinä ja takoo sitä niinkuin päästäkseen seinästä sisään.
Aioin neuvotella sen salaa tänne vaan en minä tahdo sitä enää tänne, vaikken saisi häntä enää milloinkaan nähdä. Saathan ... minkä tähden et saisi... Ei ne sitä sieltä anna! Ei se tule, kun ei ole jo tullut! En minä ... saa sitä ... enää koskaan nähdä. Saathan haetaan. Marja itki yhä, melkein hyrski, nyt sitä, mitä Juha oli sanonut. Haetaan, tuodaan se yhdessä.
Minä olen nyt myöhemmin ajatellut, että jäiköhän sinun mieleesi silloin joku väärinkäsitys, kun sinä tulit niin miettiväksi ja totiseksi, sellainen etten minä ollutkaan itsestäni oikein varma, vaan epäilin ja hätäilin etten olisikaan aina sinun omasi, niinkuin tahdoin. Mutta ei se niin ollut, rakas Olavi, kyllä minä jo silloinkin itseni tiesin, vaikken minä tietänyt sitä niin syvästi kuin nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät