United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen viulunsa kautta puhui kuin jokin etäinen entisyys. Niinkuin hänen esi-isänsä, kaikki vainajat, joitten nuori jälkeläinen hän oli, olisivat hänen kauttansa tuoneet esille valituksen turhaan menneistä pyrinnöistään, sammuneista toiveistaan, niinkuin häneen olisivat kerääntyneet kaikki entisyyden ja kuolleet surut, vaienneet rukoukset
Kun hän laski kilven, tunnettiin Hildebrand-vanhuksen arvokkaat kasvot. Hänen silmänsä näyttivät säihkyvän tulta. Raikuvin riemuhuudoin tervehdittiin suuren kuninkaan asemestaria, jonka samoinkuin kuninkaankin laulu ja satu olivat jo eläessä tehneet tarumaiseksi henkilöksi. Kun huudot olivat vaienneet, alkoi vanhus: "Hyvät gootit, urhoolliset miehet!
Suosilmäkkeiden leppäpensaat olivat valon seppelöimät, ja solakat, valkorunkoiset koivupuut, jotka katkeamattomina riveinä suojustivat leveää, suoraa maantietä, välkkyivät ja loistelivat niin että tie loitommalta näytti kulkevan hopeaisten aitojen välitse. Hiljaista kaikkialla. Linnut olivat aikoja sitten vaienneet.
Laulajat olivat hänen viittauksestaan virittäneet uuden Anakreonin laulun, ja sitrat säestivät hiljaa, joten saattoi eroittaa joka sanan. Petronius kalpeni kalpenemistaan, mutta kun viimeiset sävelet olivat vaienneet, kääntyi hän vielä vieraitten puoleen ja lausui: "Ystävät, myöntäkää, että meidän kanssamme katoaa..." Lause jäi kesken.
Olipa ikään kuin hänen henkensä nyt olisi tahtonut everstiä suojella nyt kun kaikki muut olivat hänen hyljänneet! Eikö tuo ollut Liisin haamu, joka nyt, kun kaikki lempi-äänet perheen isän ympärillä olivat vaienneet, astui alas, yksin huutaaksensa hänelle yön hiljaisuudessa: minä lemmin sinua! minä lemmin sinua!
Kun laulun viimeiset säveleet olivat vaienneet, laski hän sitran pöydälle ja sanoi: Se on yksi lapsuuteni lauluista, jota lauloimme Wolgan rannalla. Laulakaa vielä jotakin muuta, pyysi Maria posket punastuen. Surunsa oli hän unohtanut. Attila lauloi katse tajuttomasti luotuna kuuntelijaan, ja laulajastakin surujen muisto haihtui.
Ne moninaiset äänet, jotka päivän pitkään kaikuvat vankilan pihalta, ovat tyystin vaienneet. Käytävässä on myöskin hiljaista, sillä vartiat ovat asettuneet omiin soppiinsa iltateetään juomaan. Lauantai-illan hiljaisuus on levittänyt siipensä yli kuolleen talon ja taukoamaton lokakuun sade, joka valelee pientä ristikkoikkunaa, ainoastaan täydentää sitä.
Aina ääntelevät kyyhkysetkin ovat vaienneet, merkitsevä hiljaisuus vallitsee vankilan piirissä ja selvästi kuuluu vesipisarain tipahtelu räystäistä. Laukaukset ja kohina lähenevät kuin kaamea myrskynpuuska... Kohta koppiin palattua saamme päivällisen. Toverini ei kajoakaan ruokaan, vaan avaa telefoonin ja alkaa kiihkeästi keskustella alhaalla olevien kanssa.
Kun lumi ja kylmä vesi olivat vähän rauhoittaneet häntä ja hänet oli saatu yölevolle, jätti Nehljudof kaikille hyvästi ja meni ulko-ovelle yhdessä aliupseerin kanssa, joka oli tullut häntä hakemaan ja jo kauan odottanut häntä. Vangit olivat nyt jo vaienneet ja enimmät nukkuivat.
Pitkän ajan vielä jälkeenkinpäin, kun jo oli erottu hänestä, häilyi hänen kuvansa silmissä ja ääni ja nauru soi korvissa, aivan samoin kuin muutamat sukkelat sävelet kaikuvat kuulijan ympärillä vielä kauan aikaa sen jälkeen kun ne jo ovat vaienneet.