Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Isä katsoi hetken Yrjön rehellisiin silmiin. Suuttumus tuosta suuresta vahingosta oli hänessä kyllä suuri, mutta toiselta puolen ilahutti häntä pojan suoruus. "Isä, anna minulle anteeksi, en tee toiste enää semmoista", sanoi Yrjö. "Annan sinulle anteeksi", sanoi isä, "mutta minä toivon, että sinä myös koko elämäsi ajan aina puhut totta." Rehellinen poika.
Pääpostisihteeri ei tietysti enää ollut siellä, mutta me saimme tietää hänen asuvan muutamassa etukaupungissa, seitsemän, kahdeksan virstan päässä Citystä. Me emme virkkaneet meille sattuneesta vahingosta kellekään; sillä minä arvelin parhaaksi, että niin harva kuin mahdollista saisi tietää siitä. Siinä asiassa olin oikeassa.
Grantia ei ens' alussa arveltu muuta kuin varsin keskinkertaiseksi sotilas-ky'yksi, ja hän saikin ensimmältä muutamassa tappelussa aika lailla selkäänsä, mutta viisastui vahingosta ja menetteli siitä lähin erinomaisella tarkkuudella toimissaan, punniten suunnitelmiansa joka puolelta.
Niitä, jotka ovat luomisen tilaisuudesta kiiruhtaneet pois ennen aikojaan, ja siitä syystä jääneet ilman viimeistä sievistelyä. Sensijaan jäi heihin ainetta sitä runsaammin. Mutta yleensä voi heidän sanoa vahingosta viisastuneen, sillä he eivät ole sittemmin koskaan pitäneet kiirettä.
Ystävämme kavahti niin säikähtyneenä taaksepäin, että polki hyvin silitettyyn kukkaispenkkiin: hänestä tuntui ikäänkuin kaikki olisi ruvennut yhteen liittoon häntä parittaakseen. Pyydettyään anteeksi tekemästänsä vahingosta, virkkoi hän: "Minä tarkoitin neuvoa pyytää, mitenkä käyttäytyä vanhempia ja lapsia kohtaan." "Hyvin ankarasti vaan," sanoi vanhus, taaskin tasoittaen tallattua paikkaa.
Hän valmistautui sitten viettämään yötä perä-istuimen alla veneessä, mutta juuri kun hän oli maata panemaisillaan, sai hän kuulla maan-asukasten toruvan. Hän arvasi kohta että miehistö oli ruvennut anastamaan kalastajain saalista, jonka vuoksi hän juoksi ulos ja tuli juuri parhaiksi varjellakseen neekeriparkoja melkoisesta vahingosta.
»Niin miksi he siis menettelevät noin?» kyseli Nehljudof itseltään eikä löytänyt vastausta. Ja enin kummastuttavaa oli, ettei tätä tehty vahingosta tai ymmärtämättömyydestä, tai sattumalta, vaan alituisesti, satojen vuosien kuluessa, ainoastaan sillä eroituksella, että ennen särjettiin nenä ja leikattiin korvat, mutta nyt pidettiin kahleissa ja kuljetettiin höyryllä hevoskyydin asemesta.
Toki: anna anteeksi, armas Joakseni, lause, jossa puhkesi ilmiin Lean entinen mieli, iloiten toisen vahingosta. Mutta sitä pyytää hän sun unohtamaan taas. Niin teki mun isäni sua kohtaan, kun ei voinut toisin tehdä, osoittamatta karmeutta. Tiedä, että ovat hänen silmänsä auvenneet näkemään, minkä ihanan oikeuden työn hän nyt rikkaudellansa tekee, työn, josta riemuitsee Jumala ja enkelit.
KULLERVO. Vahingosta viisaaksi tullaan. NYYRIKKI. Oletko järjetön, mies? Käy kanssani, ja peloitetaan pois nämät pedot; yksin en rohkene heitä lähestyä, koska on heitä noin hirveän paljon. Katsos, kuinka iskee susi hampaansa Kyydön kurkkuun tuossa. Nyt lehmän kaataa, nyt. KULLERVO. Tästälähin, joutuisinko vielä paimeneksi, tiedän, kuinka estän tämänlaisen pahan. NYYRIKKI. Kuinka?
Kuitenkin oli hän yhtä urhoollinen kuin hurjapäinen, ja, vaikka vasenkätinen, hoiti hän miekkansa niin taitavasti, että urhoollisuudellaan aina uudelleen kohosi valtaistuimelleen. Mutta sen sijaan että olis vahingosta viisaaksi tullut, hänestä tuli yhä jäykkämielisempi ja yksipintaisuudessaan paatuneempi.
Päivän Sana
Muut Etsivät