Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sitä riemua ... sitä hurraahuutoa! ... sitä vahingoniloa! ... ne häpäisee, sadattelee ... ja harakkakin, variksen vanha kilpailija ja kadehtija, hyppii ilmassa ja nauraa ja siipiään räpyttää. Peltovaristenkin on täytynyt nousta vaolta meteliä katsomaan. Kun vainottu varis näkee sukulaisensa aidan selällä, rientää hän, minkä kerkiää, heidän luokseen apua saamaan.
Nostakaa ankkuri! huusi Larsson käskevästi, ja laivuri uudisti käskyn. Anteeksi, jatkoi viskaali hyvin kohteliaasti, mutta äänenpainolla, josta jo edeltäpäin kuului huonosti salattua vahingoniloa anteeksi, herra patruuna; mutta ennenkuin laiva lähtee merelle, on minulla käsky toimittaa tarkastus. Mitä se merkitsee? karjaisi Larsson kiivaasti. Minulla on selvät paperit tullikamarista...
Miehet katselivat toisiaan silmiin, jonkun kasvoissa näkyi jo vahingoniloa, mutta toiset kasvot pysyivät totisina, näkyipä muutamissa sääliäkin. Mutta joukon päämies nousi seisaalleen ja sanoi: »Teillä kuitenkin tiedetään olevan viljaa. Ja kun elintarvelautakunta on lähettänyt meidät tarkastamaan, niin me tarkastamme. Annatteko ensinnäkin aitan avaimen, jotta pääsemme aittaan.
Mustasukkaisuus alkoi kiihdyttää tunteitani Petteriä kohtaan. Rouva Halinen jatkoi: "No onpa siitä miehenkin saamisesta lukkarilla omat menonsa: Nytkin jo kuuluu Elli kiusaavan taas uutta pukua semmoisella tuskalla, jotta ei anna enää rauhaa ukkolukkarille enemmän kuin äidilleenkään." Tunsin hetkisen jotain vahingoniloa. Mutta se oli pian ohi menevä.
Lättenperin rouva se nyt on hyvillään, ei tiedä lintuko hän on vai kala, kun isälleen sai keinotelluksi Mäkelän. Mutta sen kuusenhan siitä kuuluu toki myrsky vieneen, jonka tarinoita te aina kävitte kuulemassa. Mennyt on kuusi ja se joutikin, sanoi Mikko vahingoniloa tuntien. Sehän kuului olleen suuri se kuusi. Sikri on siitä paljon kertonut, sanoi vankilan päällikkö.
Taattoni kuolemansa kosti! huusi Reita riemuiten ja silmät vahingoniloa liekehtien. Jumala kosti! virkkoi pappi nuhdellen. Oli jo kirkonhaltija hallussani ... kohta olisi omasikin ollut ... olisi kirkkosi porona palanut, sinä itse laudalla levännyt. Mutta vielä sodat syttynevät, vielä vainot nousevat! Pidä tuota! sanoi pappi ja heitti Reidalle nuoran pään, jolla Panun kädet oli sidottu.
Ester oli tosin myös sangen sukkela ja häntä olisi ehkä toisissa olosuhteissa huvittanut voittaa Charlotte neiti kavaluudessa; mutta nyt ei hänessä ollut elämänvoimaa eikä leikinteon halua, ja siksi tuli hän sanoneeksi tyhmyyksiä, jotka herättivät vahingoniloa Charlotte neidissä, saapuivat parannettuina painoksina keittiöön ja vähitellen riistivät Esteriltä palvelijainkin silmissä kaiken arvon.
Hän olisi mielellään iskenyt tikarin germaanin leveään rintaan. Hänen sotilaallinen kunniantuntonsa oli ollut vähällä saada hänet antamaan sanansa. Nyt hän tunsi päinvastoin alhaista vahingoniloa. Barbaarit eivät olleet luottaneet häneen, he olivat halveksineet häntä. Nyt hän heidät varmasti pettäisi. Katsoen terävästi kuningasta silmiin hän tarttui tämän käteen. "Päätetty", huusi hän.
Bertelsköld oli vetäytynyt hiukan taapäin, mutta seisoi vielä parvekkeen ovella tuntien salaista vahingoniloa, semmoista, jota ei hän pitkään aikaan ollut kokenut.
Päivän Sana
Muut Etsivät