Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ainoa mahdollisuus pelastaa häntä oli että kaupunki niin pian kuin mahdollista joutuisi romalaisten valtaan ja sen tähden tahtoi hän koettaa parastansa tässä suhteessa. Kaksikymmentä valittua sotamiestä liittyi häneen ja seurattuna näiltä sekä urholliselta isältänsä onnistui hänelle hiipiä kaupunkiin aukon kautta, hyökätä vahdin päälle toisella muurilla ja sijoittaa sinne romalainen sotalippu.
Vahti oli jäävinään veriseksi ja alastomaksi. Toisen kerran hän oli syöpyvinään suoraan Vahdin sisään, repivinään kaikki, kaikki tyyni palasiksi. Kunnes aina heräsi hirveään mielenkuohuun ja täytyi muuttaa asentoa.
Tähtienennustaja ei kysynyt sen enempää, mutta Le Glorieux, ammattinsa tavan mukaan, lasketteli yhä edelleen outoja, sekavia puheitaan, joista oli puolet hulluutta, puolet pilaa, kunnes hän oli jättänyt filosofin vahdin käsiin Peronnen linnan portin edustalla; sieltä Galeotti vietiin vahtipaikasta toiseen, kunnes viimein päästettiin kreivi Herbert'in torniin.
Vahdin haukunta herätti heidät noista rakkaista tulevaisuuden unelmista ja Liisu, joka oli valkean hävittänyt padan alta, jotta ei velli pohjaan palaisi, huudahti nyt: "Kirkosta tullaan, eikä velli vielä ole valmista; mitäpä äiti sanoo? Lähde nyt jo pois!"
Höyry pihisee sillan ja laidan välissä. Kompuroin vahdin ohitse kannen alle, jossa minulla on oma hyttini perän puolella laivaa. Hohhoi, kuinka elämä sentään on raskasta! Seuraavana aamuna minä löydän itseni asfalttiselta katukäytävältä, Kappelin takaa, kulkemassa ylös Esplanaadia.
Hän ei tietänyt mitään muuta syytä, kuin että isä on niin käskenyt, ja siinä ei ollut muuta keinoa, niin oli tehtävä. Minäpä ehkä arvaan tuon syyn, sanoi Maija naurahtaen. No mikä? Arvaat sen sinäkin. En minä, ihan todella. Sinut asetetaan jo vahdin alaiseksi, selitti Maija. Meidän piikain luona sinun ei enää uskottu säilyvän.
Mutta kaikki turhaan; taasen seuraa sama velttous, sama korvia ja ytimiä vihlova yksitoikkoinen narina ja purjeiden lapsutus. Kolmannen päivän iltana tämän samaisen ikävän tyynen kestäessä, oli minun vuoroni vahdin muuton aikana kello 8 mennä ruoriin.
»Näihin sanomiin», virkkoi samassa nainen, »te voitte aivan lujasti luottaa.» Ja niin puhuttuaan hän katosi muiden vieraitten sekaan, jotka istuivat eri pullokuutina eri pöytien ääressä. »Filosofi serkkuni», sanoi hovinarri esittäen itsensä, »Jumala tuskin on kutsunut pois toisen vahdin, ennenkuin hän lähettääkin jo toisen sijaan.
Etkö kaurist' usein kaatanut Ja vienyt kotiin vahdin nokan ohi? AARON. Siis näyttää siltä niinkuin pieni keikka Ois mielessä? CHIRON. Niin oikein: kuperkeikka! DEMETRIUS. Osasit pilkkaan, Aaron. AARON. Jospa tekin! Niin päästäis koko tästä jupakasta. Mut kuulkaa: hupsujako olette, Kun tuosta kiistelette? Suututtaisko, Jos onnistuisi kummankin? CHIRON. Ei mua.
Yhdestoista kohtaus. Mik' ompi täällä? Ken se siellä vahdin Lävitse tunkee, häiriten mun untain? En ole, mikä olen. Linnast' en Ma tule, vaikka tulen sieltä. Mull' ei Nimeä, vaikk' on kakskin. Päivän vanha Ma olen, vaikka iältä jo mies, Ja tuhansien arvoinen tok' olen Ma teille, herttuan, kansan asialle. Hämärä, kumma puhe, josta vaan Voi päättää, että linnast' oletten, Tän aian hullulasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät