Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
"Minä en koskaan antaisi sinun imettää itse, se olisi hulluutta." Hän katui heti raakaa lausettaan ja pyysi Mariannelta anteeksi. Mutta hän lisäsi, että nykyään ei yksikään äiti tahdo itselleen sellaista vaivaa, että imettäisi itse, jos hän vaan on vähänkin hyvissä varoissa.
"Käykää, ukko, peremmäksi istumaan, että vähänkin lämpenisitte, koska näytätte niin kovin vilustuneelta", kehoitin häntä. Ukko rupesi napuloimaan takkikuluaan auki, mutta kädet olivat niin kontassa, ettei siitä tullutkaan mitään; menin siis ja autin häntä. "Voi, voi", sanoi ukko ja köntti peremmäksi lavitsalle istumaan. Siihen hän sanatonna vaipui sauvansa nojalle kumaraan.
Se joka niistä hätääntyy, on kuin arkamielinen ja tottumaton merenkulkija, joka jokaisesta uudesta tuulenpuuskasta aavistaa merenhätää. Sellaiset hätähuudot kohtaavat meillä etenkin uskonnollisia liikkeitä, milloin ne vähänkin poikkeavat siitä totutusta suunnasta, johon vallitseva kirkko on pysähtynyt.
Voi voi, semmoiset mammat, puhui Naimi edelleen heidän mennessään kirkolle päin. Nyt se alkaa puhuminen, ja sitä tulee kestämään koko kesän. Niin pian kuin on vähänkin aikaa, istuutuvat he johonkin ja kertovat.
Jos taas vähänkin löydät Suomen professorin viran mahdollisesti kääntyvän enemmän hyväksesi kuin pahaksesi, niin sitte minua vaan suututtaisit, jos sen minun päällien tahtoisit heittää, nimittäin jos voin sen saada.
Vaan nyt oli lukuvuosi loppumaisillaan, kevät herätti mieleen kaikellaisia kesäajatuksia, ja parhaimmallakaan tahdolla ei lukeminen enään ottanut sujuakseen. Polkupyörät joutuivat liikkeelle ja niitä nyt näkyi joka paikassa, missä vain tiet olivat edes vähänkin kuivanneet. Tätä oli Lauri kaiken talvea odottanut.
Mihin joudumme me jos hän vasaran alle panee velasta sen vähänkin, mitä meillä vielä on? SAARA. Niin. Siinä nyt ollaan. Minä olen tehnyt mitä minä voin. Tee sinä nyt oma osasi. NIILO. Rakas Saara.
Toinen tapaus, peräti toista laatua kuin edellinen, tapahtui seuraavana aamuna. Kello ei vielä ollut viisi, ilma oli sumuinen ja puolipimeä, mutta niinpian kuin vähänkin taisimme tietä erottaa, olimme nyt niinkuin ainakin hevosen selässä. Sen pienen kaupungin äärellä, missä olimme olleet yötä, oli jo suuri väkijoukko koolla.
Pirttilän Paavon luvunlasku- ja kirjoituskoulu havaittiin ennen pitkää riittämättömäksi ja kaikki, joilla oli vähänkin sellaista taitoa, rupesivat sitä vielä ahkerammasti harjottamaan.
Se käy joka tapauksessa esiin todistuksista, siihen katkaisi Alette aina hänen ja isän vähänkin kiihkeähkön keskustelun siitä, että pojan oli vaikea selviytyä kotitöistä, toisethan olivat pienestä pitäen tottuneet lukemaan ja muistamaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät