Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Hän oli melkein unen voittama, ja vanhin poika, joka luuli hänen nukkuvan väsymyksestä, ei tahtonut häiritä häntä, vaan antoi Villelle illallista, riisui hänet ja laski sänkyyn. Sen tehtyä huomasi hän äitinsä olevan valveilla, pieni lapsi käsivarsilla; lapsi oli herännyt itkein, ja hän piti sitä hellästi sylissään, rauhoittaen hänen ruikutustansa matalalla suloisella laululla.
Väsymyksestä uupuneena vaipui tyttöparka, jonka ei milloinkaan tarvinnut semmoisiin ponnistuksiin tottua ja jolle ruumiillinen kärsimys oli satua, mistä hän ehkä oli lukenut kirjoissa, alas erään pensaikon reunalle. Hän ei jaksanut käydä kauvemmaksi. "Käyköön kanssani kuinka tahansa", ajatteli hän, "mutta minun täytyy nyt nukkua".
Kun he tulivat saliin, oli täti Lison jälleen käynyt käsiksi työhönsä. Hän istui pää kumarruksissa ja hänen laihat sormensa värähtelivät hieman aivan kuin liiasta väsymyksestä. Jeanne meni hänen luokseen. Täti, nyt menemme maata. Vanhapiika loi häneen silmänsä, jotka olivat punaiset aivan kuin hän olisi itkenyt.
Aurinko alkoi jo laskea. Silloin täytyi Eevin, joskin vastahakoisesti, mennä levolle. Seuraavana aamuna oli Eevi entistä väsyneempi. Yö oli ollut levoton. Hän oli unissaan laulanut, noussut istumaan ja yhtenään puhellut Soinamosta. Mutta väsymyksestä huolimatta tahtoi hän verannalle, ja joka kerran, kun kuului läheneviä askelia, säpsähti hän. Mutta aamupuoli kului, eikä Erkkiä kuulunut.
Minä uskon, minä uskon! Hän koetti jännittyä uudelleen, oikaisihe ja tahtoi mennä eteenpäin. Mutta hänen jalkansa olivat jo kuin maahan kasvaneet väsymyksestä. Ja taas koko hänen ruumistaan puistatti niinkuin vilusta. Hän kurottautui vaan varpailleen nähdäksensä veden pintaa, mutta sitä ei näkynyt. Jos minä nousisin tuolle oksalle, niin varmaan näkisin.
Hän nosti pari kertaa päänsä ylös ja katsoi Niilon jälkeen; viimeisen kerran kuin hän häntä näki, kääntyi hän tunturin toiselle puolelle ja hävisi äkkiä näkyvistä taakseen katsomatta näytti siltä kuin häntä olisi talosta pois ajettu! Vielä tyttö vähän aikaa seisoi siinä, sitten hän väsymyksestä vaipui maahan, ja istui tien viereen.
Oli ihan kuin silmäin edessä kokoontuneena se raivoisa, verenhimoinen ihmisjoukko, joka kiihkeästi tahtoi saada lempeän ja hiljaisen Vapahtajan surmatuksi, hänen, joka teuraaksi vietävän karitsan tavalla ääneti kantoi ristiänsä, jonka alla hän kuitenkin väsymyksestä vaipui maahan.
Kun hän viskasi menetetyt rahat rummulle ja läksi tiehensä, sattui huonosti tukehdettu nauru hänen korvaansa ja herätti hänessä tunteita, vielä katkerampia, kuin ne, jotka häntä painoivat uuden vuoden päivänä, kun hän vieraana astui Newcastlen katuja uupuneena nälästä ja väsymyksestä. Seuraavana päivänä oli suuri tappelu, joka kesti päivän koitosta päivän laskuun saakka.
Hän piirteli niitä verkalleen istuessaan uunin ääressä, kuvitteli oikein näkevänsä ne, ja kun luuli erehtyneensä, alkoi hän P:stä uudelleen, kirjoittaen väsymyksestä vapisevalla kädellään ja ponnistaen voimansa voidakseen kirjeen loppuun panna oman nimensä. Ja lopetettuaan alkoi hän uudelleen taas.
Nämät maat ovat minulle tuntemattomat, sanoi Alarik huoaisten väsymyksestä eikä nähtävästi enää jaksanut vaivata päätänsä tällä kysymyksellä. Lyydi tuskin sai salatuksi itkunsa. Kun he olivat auttaneet hänet jälleen makuulle, sanoi Alarik Olen nyt niin väsyksissä, mutta tulkaa tänne kaikki, sittenkuin olen nukkunut vähäsen. Ja nukkui samassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät