Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Tietäkää siis, että kuningas ja hänen neuvostonsa ovat hyvin huomanneet, ettei meillä ole Norjassa ajan pitkään mitään varmaa jalansijaa, jos aatelisto ja rahvas yhä edelleen, kuten nyt, luulee olevansa sorrettu ja vääryyden uhri.
Mutta sitä vastaan he inttivät, ettei tämä ollut muuta kuin itserakkautta minun puoleltani, kun katsoin olevani jotakin etevämpätä Jumalan silmissä kuin moni muu, joka syyttömästi on saanut kärsiä mitä suurimman vääryyden, mutta kuitenkin nähnyt ahdistajansa nauttivan häiritsemätöntä onnea kaiken ikänsä.
Vastahakaan muuta seuruetta minä en ollut tuntenut häntä ainoastaan kun hän astui mailman suurelle näkymölle vääryyden vastustajana, vaan silloinkin, kun hän oli yksinkertainen, suora, tuntematon munkki.
"Hän peri", kuuluu vanhassa aikakirjassa, "kaiken isänsä röyhkeyden ja ylläpäisyyden niinkuin myöskin hänen vihansa Englantilaisia vastaan: hän oli todellakin isän häväistyksen ja vääryyden perillinen sekä hänen murhansa laillinen kostaja."
Samassa juoksi Antero äkisti taemmaksi keskelle joukkoa ja huusi: »Kun oikeus pyrkii eteenpäin, täytyy vääryyden väistyä pois tieltä. No niin, Yrjö Härkman, sinun ei pidä kuolla kostamatta!» Ja hän tempasi vyöstään pistoolinsa, tähtäsi Lybeckeriä ja ampui. Mutta Miihkali löi häntä käteen, niin että luoti lensi ohitse, sattumatta kehenkään.
Tahtomattaan alkoi Jeanne verrata heidän elämäänsä toisiinsa, mutta ilman mitään mielenkarvautta ja nöyränä kohtalon julman vääryyden edessä. Hän sanoi: Minkälainen oli sinun miehesi sinua kohtaan? Kyll' hän ol' kelpo mies, rouva, eik' ollenkaan turhanpäinen ja osas' hyvin varallisuutt' kerät'. Hän kuol' rintatautiin.
No, ja sinä olit heti valmis uskomaan tuota viekastelijaa, valmis unohtamaan kärsimäsi vääryyden ja pettämään vanhan isäsi hänen selkänsä takana? Sinä niiasit ja kiitit kaikkein nöyrimmästi? En, minä vastasin niinkuin isäni tyttären sopi vastata. Minä hylkäsin hänen tarjouksensa. Hyvä.
"Minä saatoin antaa anteeksi vääryyden, jonka itse kärsin," jatkoi Chilon, "mutta kun kuulin puhuttavan teidän kärsimyksistänne, olisin tahtonut pistää veitsen heidän kurkkuunsa. Valitettavasti asettui jalosukuinen Vinitius, joka tyttöä rakastaa, tielleni." "Vinitiusko? Eikö tyttö paennut hänen luotansa?" "Pakeni kyllä, mutta Vinitius etsi hänet, sillä hän ei voinut elää ilman häntä.
"Merestä, läheltä meidän rantaa". Provasti vaipui jälleen tuolilleen. "Minun olisi pitänyt se arvata. Jumala! kuin kauan sallit sinä vääryyden, rikoksen riemuta?" Sorvarin muori tuli nyt kamariin ja laverteli, miten hän rannalta oli nähnyt jotakuta kääryn tapaista uiskentelevan meren pinnalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät