Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Hän loi kummallisen katseen minuun, mutta minä kohta käsitin häntä ja sanoin hymyillen: "Ei, tohtori, ei, tuossa ei mitään vikaa ole," osoittaen päätäni puhuessani. "En minäkään sitä uskoisi, jollette aaveita näkisi," sanoi hän kuivasti. Mutta minä huomasin, että hän, koko ajan kun hän minun seurassani oli, piti minua tarkalla silmällä, ja se kiusasi minua äärettömästi.
Teidän tulee nyt antaa tämän tytön käsi eräälle teidän omista sukulaisistanne, koska te siihen asiaan olette sekaantunut muuten meidän keskustelumme on lopussa.» »Jos sanoisin sen kernaasti tekeväni», vastasi kuningas, »niin ei sitä kukaan uskoisi.
Kukapa uskoisi kaikkea tätä ja vielä paljoa muuta lisäksi, ellei Plinius, luotettava kirjailija, olisi pyhästi ja juhlallisesti vakuuttanut nähneensä kaikkea tätä omin silminsä. Niinpä, kukapa olisi uskonut maan onteloksi ja että sen sisuudessa kierteli aurinko ja kiertotähtiä, ellen minä persoonallisesti olisi vakuuttautunut tämän totuudesta.
On se ihmettä, jatkoi Maija, eikä uskoisi, jos ei olisi nähnyt, vaan minä näin silmilläni, katsoin silmällä kuin helmellä... Ne ovat juuri pahain ihmisten kirot ne. Vaan minä en ole juuri niin yksin turkissani, etten minä siihenkään tietäisi, mitä tarvitaan. Se tuo maailman ranta opettaa, mitä maailmalla tarvitaan.
Minut käskettiin sieltä pois sentähden, että minä eräässä hovin vastaanotossa, kun kaikki kumartuivat maahan kreivitär du Barryn edessä, olin ainoa, joka uskalsin kääntää hänelle selkäni. Ymmärrätte minut väärin, madame. En voi teitä loukata salaisimmalla sydämeni ajatuksellakaan. Sanoin ainoastaan sen, mitä joka päivä olen sanonut itselleni. Tahdon uskoa teitä, herrani; en uskoisi ketään toista.
Vaikka itse Delfoin oraakkeli sanoisi, että sinä olisit arvoton, en sitä uskoisi; ja olenko minä herkkäuskoisempi kuin sinä? Minä muistelen viime kohtaustamme laulua, jonka silloin lauloin katsetta, jolla sinä sen palkitsit. Kiellä, jos tahdot, Ione, mutta meissä on jotakin yhteistä ja meidän silmämme sen tunnustavat, Vaikka huulemme vaikenevat.
»Mitä siinä nyt tyhjästä, ryypätkää paremmin, kyllä se on oikeata Jumalan viljaa, antakaa mennä suuhun asti.» »Kyllä se jo riittää. Mistä sinä nyt tulet?» »Jos minä nyt oikein sanoisin, mistä minä tulen, niin sitä ei uskoisi täällä kenties muut kuin mun saappaani.» Herastuomari naurahti hyväntahtoisesti. »Saappaasi...! Sinulla ne on jutut.» »Niin, mutta se on totta, saatte nähdä, jahka kerron.»
Waan se, jota terweinä emme uskoisi, tulee meille mieluiseksi uskoa silloin kuin warma kuolema on silmiemme edessä ja katsokaa, minä uskon nyt kaikki mitä olen kuullut ja sentähden on nyt toiwoni oh! minun täytyy wähän lewätä niin, minun toiwoni on, että annatte käsky tuoda se kummallinen nainen, jota wiime päiwinä koko sotawäki on ihmetellyt minä aawistan, minulla on warma toiwo hän, hän yksinään woi minun parantaa elkää minulle naurako."
Kuinka monasti sitä oletkaan jo kysynyt? JOHANNES. En kysy enää kuin tämän kerran. ANNA LIISA. Ja jos nyt vastaisin, että en pidä, niin mitä sitten? JOHANNES. Niin minä en sinua uskoisi, kun silmistäsi luen toista. ANNA LIISA. Miksi sitten aina kyselet, koska hyvin tiedät muutenkin. JOHANNES. Kun niin mielelläni tahtoisin kuulla sen omasta suustasi uudelleen ja yhä uudelleen.
Caesar itse otti osaa senaatin istuntoon ja neuvotteli innokkaasti »isien» kanssa kansan ja kaupungin onnesta, mutta uhrien osalle ei langennut armon varjoakaan. Maailman valtiaille oli pääasia, että kansa uskoisi armottoman rangaistuksen kohtaavan yksin syyllisiä. Ei ainoakaan senaattori korottanut ääntään puolustamaan kristittyjä, sillä kukaan ei uskaltanut loukata Caesaria.
Päivän Sana
Muut Etsivät