Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Valloitettuamme, 2 päivänä tammikuuta, Isker virran yli menevän sillan Vraschdebnan kylän tykönä, lähestyimme Sofiaa, jossa ainoasti näkömme jo niin koreasti säikähdytti Turkin sotajoukkoja, että ne, luvultaan 25 pataljoonaa, eivät uskaltaneet ryhtyä puolustamaan Sofian linnoituksia, vaan pakenivat suurimmassa epäjärjestyksessä yöllä Tammikuun 4 päivää vasten, jättäen tuhansia haavoitettuja ja sairaita ilman hoidotta ja avutta.
Paljo oli kukkoja, jotka eivät uskaltaneet osaa ottaa tappeluun, vaan pysyttelivät jonkun matkan päässä puiden alemmilla oksilla, joilta ne helposti tipautteli pienireikäinen luoditko, jonka heikot laukaukset eivät soidinta häirinneet.
Emme uskaltaneet panna semmoista »peijoonia» kuin Kyttyräistä toveriensa seuraan, vaan kannoimme viinikellarista kaikki väkevät pois, tarkastimme ylen tarkasti sen seiniä ja lattiaa katto oli harmaasta kivestä holvattu eikä siis paljon tarkastusta kaivannut ja veimme päärosvon sinne.
Enintään oli joku heistä ennen uskaltanut pimeinä iltoina kiivetä laipiolle ja kaapaista marjan tahi omenan, joka riippui heidän saatavissaan. Ja nyt he eivät ainoastaan uskaltaneet katsella kaikkia puutarhan ihanuuksia läheltä, kosketella niitä, tutkia niitä, keksiä penkkien ja veräjien salaisuudet, he saattoivat rankaisematta tallatakin, kaataa, ryöstää ja ahmia niin paljon kuin mieli teki.
Neuvot, joita D'Hymbercourt ja Des Comines yön kuluessa olivat puolin sanoin uskaltaneet tuoda esille, saivat aamulla, kun herttua oli vähemmän kiivaalla mielellä, vahvistusta Crévecoeur'iltä ynnä muilta. Kukaties ei kaikkien harrastus kuninkaan puolesta ollut vailla oman edunkaan toivoa.
Hänen yllytyksestään olivat schrandenilaiset menneet Kissanporrasta hävittämään siten sulkeakseen vapaaherran saarelleen. Rohkeimmissa unelmissaankaan eivät he olleet uskaltaneet toivoa, että hän halvauksen kohtaamana vaipuisi maahan heidän silmiensä edessä, ja riemuiten he palasivat kylään tätä viestiä kertomaan. Että isänmaan kavaltajan hautaus oli kiellettävä, oli pian päätetty asia.
He olivat molemmat ymmärtäväiset, vaan he eivät olleet uskaltaneet ajatella, niin kauan kuin heidän isänsä ja miehensä ajatteli heidän edestään ... ja nyt istuivat he yhä vielä vaieten. Mutta he eivät voineet olla ajattelematta!
Se, että he asettuivat oppositsioniin Snellmanin tähden. Jaa, sitäkö tarkoitat? Se oli kerran sanottava minä nostin nyrkkini ylös ilmaan ja hankeen hyppäsin Lapin lumisella salolla, kun sain kirjeen, että olivat uskaltaneet sillä tavalla protesteerata Saiman lakkauttamista vastaan. Eivätkö ne jo ole tulleet? Missä ne ovat?
Ihmis-joukko vastasi vaan yhteisellä, kamalalla parkumisella: heidän sydämensä olivat pakahtua, pitkin yötä valvoivat kadulla nämä ihmiset, jotka eivät olleet syypäät tähän kiroukseen enemmän kuin lumen alla nukkuvaiset kukkasten juuret. He eivät uskaltaneet panna maata: he eivät tietäneet koska vihollinen heitä saavuttaisi.
Yhä pelkää kirkonväki aikoivat tulla, eivät uskaltaneet! Mutta vielä on kolmas taika tekemättä. »Arkku avaa, hammas suusta kaiva, hiustukko palmikosta leikkaa, ne nuoleen kätke, ja sillä kun ammut...» Kirkon lattian alle kuoriin on papin rouva haudattu. Panu sytyttää uudelleen kynttilän, murtaa auki luukun, joka vie kirkon sillan alle ja laskeutuu sinne.
Päivän Sana
Muut Etsivät