Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Nyt hän uudestaan johdatti mieleensä keskustelunsa työmiehen kanssa ja sitä muistellessa valtasi hänet uusi lohdun tunne. Ei ollut epäilemistäkään, ettei työmies olisi ollut Ursus. Sekä Vinitius että palvelijat, jotka olivat käyneet noutamassa Lygiaa Caesarin palatsista, olivat kertoneet Chilonille hänen tavattomista voimistaan.
Hän vaan piteli käsillään ohimojaan ja toisti toistamistaan kuin lapsi: "Mennään kotiin! Mennään Aulukselle!" Ursus oli kyllä siihen valmis. Tosin porteilla seisoo pretoriaani-sotamiehiä, mutta entä sitten! Sotamiehet eivät pidätä kulkijoita. Porttikaaren luona vilisee kantotuoleja ja ihmisiä lappaa myötäänsä. Ei kukaan heitä estä menemästä.
Vinitiuksen mieleen muistui kyllä Ursus ja hänen yliluonnolliset voimansa, mutta vaikka hänellä olisi ollut titanin väkevyys, niin mitä hän olisi voinut tulen hävittävälle voimalle? Orjien kapinaa oli Rooma jo vuosikausia pelännyt.
"Mitta täyttyy," lausui apostoli, "ja onnettomuudet ovat olevat äärettömät niinkuin meri." Sitten hän kääntyi Vinitiuksen puoleen, osoitti Lygiaa ja jatkoi: "Ota neito, jonka Jumala sinulle on määrännyt, ja pelasta hänet. Lähteköön Linus, joka on sairas, ja Ursus mukaanne."
Mutta sen tuuman hän samassa hylkäsi. Ei hänen tehnyt mieli olla missään tekemisissä Ursuksen kanssa. Hän oli tullut siihen johtopäätökseen, että jollei Ursus ollut tappanut Glaucusta, niin kristittyjen vanhimmat, joille hän oli ilmoittanut aikeensa, varmaan olivat kieltäneet häntä tekemästä tätä syntiä ja sanoneet petturin koettaneen vietellä häntä siihen.
Mutta lapsellinen Ursus, joka oli kuullut Vinitiuksen kertoneen, että kreikkalainen hänen kanssaan oli ollut Ostrianumin hautausmaalla ja joka sitäpaitsi oli nähnyt hänen Crotonin seurassa astuvan taloon, jossa Lygia asui, puhkesi paikalla suoraan puhumaan: "
Orjat olivat joko haavoittuneina maassa tai, käyttäen hyväkseen pimeyttä, pakenivat pitkin kaupungin muureja, jättäen jälkeensä kantotuolin, joka tappelussa oli mennyt säpäleiksi. Ursus kantoi Lygiaa Suburraan päin. Hänen toverinsa riensivät hänen perässään ja hajosivat vähitellen pitkin tietä. Pelastuneet orjat kerääntyivät Vinitiuksen talon eteen neuvottelemaan.
Vihdoin hän otti ne pois ja virkkoi: "Cephas, antakoon sinulle Jumala anteeksi vääryyden, jonka olet tehnyt minua kohtaan, kuten minä Kristuksen nimeen sen sinulle anteeksi annan." Ursus päästi käsistään kreikkalaisen ja virkkoi hänkin samassa: "Olkoon sinulle Vapahtaja armollinen! Minäkin annan sinulle anteeksi."
Vinitius mietti jo, eikö liene parasta lähteä kotiin noutamaan orjia, kun äkkiä esirippu työntyi syrjään ja mies, seula kädessä, likeni suihkukaivoa. Vinitius tunsi hänet paikalla Ursukseksi. "Se on lygiläinen!" kuiskasi hän. "Muserranko siltä luut rikki?" "Odota." Ursus ei huomannut heitä, sillä he seisoivat seinän varjossa.
Ovi oli kiinni, mutta aukosta, joka toimitti ikkunan virkaa, näkyi tulta. Joku tumma, jättiläiskokoinen olento nousi, läksi tulijoita vastaan ja kysyi: "Keitä te olette?" "Kristuksen palvelijoita," vastasi Pietari. "Rauha olkoon kanssasi, Ursus." Ursus laskeutui apostolin jalkain juureen, ja kun hän sitten tunsi Vinitiuksen, nosti hän hänen kätensä huulilleen. "Ja sinäkin, herra!" huudahti hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät