Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
VIKTOR. Miettiä ja tuumailla. Ehkä keksimme jonkun keinon SYLVI. Oh, tiedätkös, toivotaan parasta! Kyllä kaikki pian selviää. VIKTOR. Kenties selviää. Mutta vielä en ainakaan tiedä, millä tavalla SYLVI. En minäkään. Mutta täytyyhän meidän jollakin lailla päästä siitä pulasta. Emme huoli surra suotta, ennen aikojaan. VIKTOR. Oikein puhuttu! Täksi illaksi unohdamme kaikki ikävät asiat.
Me pidämme murhetta moninaisista, mutta unohdamme yhden tarpeellisen: toimittaa itsiämme kunnollisiksi kansalaisiksi. Talonpojan ollessa nykyisellä halvalla valistuksen kannalla, pysyy hän aina mahtavien käsissä rättinä, jota mielin mukaan pusertavat.
Me inttelemme tuulentuvista ja unohdamme, että todellisuudellakin on omat vaatimuksensa. Minä tahdon miettiä esitystäsi. Kaikki asiat on mahdollisuuden mukaan järjestettävä. Kreivitär Liewen näki kyllä, ettei hänen yrityksensä ollut onnistunut.
JUSSI. Me lähdemme huomenna lääkäriin, ehkä hän tietää jotain neuvoa. Nyt unohdamme pois kaikki kummitukset ja puhelemme muista asioista. HANNA. Tehdään niin. Ajattelin sitä jo äsken ehdoittaa. MAIJU. Mutta eikö minun pidä jo vähitellen lähteä? Jussi, katsoppa kelloasi. JUSSI. Jaa-a! Ei tässä enää ole aikaa kovin vitkastella. Kymmenen minuttia korkeintaan. MAIJU. Voi, voi!
Kuka oli sen ensiksi ehdottanut, sitä he eivät panneet mieleensä eivätkä tulleet siitä koskaan selville tapausta jälkeenpäin muistellessaan. Tähän me sen teemme, tälle puhtoiselle rannalle, tulemme tänne joka kesä kuukaudeksi tai pariksi, irtaudumme kaikesta, unohdamme kaiken... Ja kutsumme sen Unholaksemme! Se on mainiota!
Sitä vastaan löytyy kuitenkin myös sangen monta kohtaa, joissa loitsiminen ei ollenkaan vähennä runollista nautintoamme, vaan päinvastoin jylhänjalolla mahtavuudellaan nostaa ihmetteleväistä ihastusta, niin että unohdamme, mitä siinä on luonnotonta. Semmoinen on se voimallinen laulu, jolla Wäinämöinen rankaisee röyhkeätä Joukahaista, semmoiset Lemminkäisen varous-sanat ja raudan manaus.
Olet kyllä oikeassa myönsi Meeri hän tekee kaikki meidän kaikkien puolesta, ja me olemme niin ajattelemattomia, että usein unohdamme auttaa häntä, milloin sitä voisimme tehdä. En tiedä miten aika joutuu niin nopeaan, ikäänkuin sillä olisi siivet, ja aina loma-aika tuntuu liian lyhyeltä. Gerda hakkaa kuitenkin kaiken sokerin, mitä talossa tarvitaan.
"Olemme kyllä", sanoi Antti, joka jo oli ulkopuolella, "unohdamme odottaa soveliaampaa ilmaa. Ei nyt maksa vaivaa lähteä liikkeelle: kuule, Pekka, saamme sadetta. Tulepas ulos, niin näet. Sumua jo nousee tuolla tuntureilla, ja tuolta kohoaa iso pilvi. Tuntuu suojaavan, ja koetapas: tuoltapäin tulee lämmin tuulen henki. Rakki, mene vain takaisin sisään! Kas niin, tuossa jo tipahti sadepisara!
Me alotamme uudelleen, Anna Liisa, eikös niin? Unohdamme pois kaikki ikävät asiat, aivan kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, ja vietämme iloisia päiviä yhdessä. Herran poika, ei sinulla ole hätäpäivää enää, minä sinua pidän niin hyvänä, niin hyvänä, ettet voi ajatellakaan. Pistän vaikka lasikaappiin, jos tahdot. ANNA LIISA. Kuinka voit tuommoisia puhua?
"Ja taas saan minä kantaa herrani, kotkasilmäisen kuninkaani kilpeä ja keihästä. "Siten elämme me koko iäisyyden valossa ja ilossa ja unohdamme kokonaan tämän maan ja sen surut." "Kaunis taru, vanha pakana", sanoi Totila hymyillen. "Mutta se ei lohduta enää meitä näissä kamalissa kärsimyksissä. "Puhu sinäkin, synkkä Teja. "Mikä on sinun mielipiteesi kärsimyksistämme?
Päivän Sana
Muut Etsivät