Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Lents pani kätensä alas ja sanoi ettei hänellä ollut aikaa pitämään kumppanille seuraa; hänen oli määrä mennä kylätuomarille. Faller katsoi hänen peräänsä surusilmin ja melkein hän unhotti oman kurjuutensa ystävän tähden. Kylätuomari-tohtori oli Leijonan isännän ikävästä kohtauksesta kovin pahoillaan.
Niin mielellään rupesi Sitsheli lukemaan, että hän unhotti entisen lempi-toimensa, metsästämisen, ja tarpeellisen liikunnon puutteessa alkoi hän, joka oli laihanpuoleinen mies, pian lihota ja tuli jotenkin lihavaksi.
Olkoonpa tuo asia miten tahansa, se vain on totta, että hänen oma vaimonsa joutui kohta onnettomaksi sen parannustavan kautta. Harmissaan ja suutuksissaan siitä, että huomasi oman vaimonsa niin inhottavan paheen orjana, unhotti lääkäri kokonaan, minkä verran hän itse siihen oli vikapää.
Surunsa katkeruudessa ja tuskissaan unhotti hän ihan, että hän seisoi avatun ikkunan edessä ja että pakkanen koski häneen jäisellä hengityksellänsä, että lumi peitti hänen kasvonsa ja hiuksensa ja siinä muuttui kyynelien kaltaisiksi kiiltäviksi pisaroiksi. Patsaan tapaisena seisoi hän siinä, kasvot kalpeina, kädet ristissä, silmät lakkaamatta tuijottaen ulos pimeään, myrskyiseen yöhön.
Vähitellen hän unhotti koko sen vuoden, jonka oli viettänyt Karasjoella. Hän muisteli taas joka päivä vaan sitä aikaa, jonka hän oli viettänyt Laagjen luona, ja näytti siltä kuin nuo hämärät aikaisemmat muistot olisivat sulautuneet uusien raittiiden olojen vaikutuksiin ja yhdessä poistaneet viimeisten surullisten tapauksien muistot kodista Karasjoella.
Aramis ei tällä kertaa yhtään pahastunut, heittihe vaan hyvin viattoman näköiseksi ja vastasi hellämielisesti: Hyvä ystävä, elkää unhottako, että minä tahdon olla kirkon oma ja pakenen kaikkia maallisia houkutuksia. Tuota nenäliinaa, jonka näitte, ei ole minulle annettu, vaan sen unhotti eräs ystäväni minun luokseni.
Kosto, sota, kunnianhimo, kaikki oli mennyt; rakkaus oli jälellä semmoinen rakkaus, joka asuu voimakkaassa, uljaassa, kiivaassa luonnossa rakkaus vankka, katoamaton. Eikö hän ollut pitänyt tätä rakkautta vuosikausia, kun hän kantoi tätä poikaa sylissään ja unhotti isänmaansa ja heimonsa rakkaudessaan häntä kohtaan?
Bazin seisahtui hämmästyneenä, nähdessään kaiken tuon kullan paljouden ja unhotti ilmoittaa d'Artagnan'ia, joka uteliaana tietämään ken tuo kerjäläinen oli, Athoksesta erottuaan oli lähtenyt suoraa päätä Aramiksen luokse. Kun d'Artagnan ei kursaillut Aramista, tuli hän, huomattuaan että Bazin ei muistanutkaan ilmoittaa häntä, itse ilmoittamaan tuloansa.
Usein, kun Nikolo synkeihin mietteihin vaipuneena uneksui kunnianhimoisten ja rohkeain halujen, ylpeiden toiveiden toteutumista ja silloin konemoisesti kosketti viulun kieliä, tuli ristilukki hiljaa luokse hiipien, ja poika tunsi sen koskemisen ikään kuin suun muiskaukseksi, sulki sitte silmänsä, unhotti yksinäisyytensä ja ett'ei häntä rakastanut kukaan.
Kun eessä viel' oli tutkinnot, Hän edut unhotti, suosiot Ja koukoja oppineita, Ja taisteli puolesta totuuden, Ett' oikein jäit ihan ihmeesen; Hän katsoi mailmahan hymyillen, Ei koskaan kursaillut keitä! Vaikk' urhotyön teki nuorena tän, Pian olkahan lyönti jo suotiin, Ja jo paikan sai sekä palkan hän, Ja areopaagiin tuotiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät