Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Joka sinussa asuu, se tuntuu jättäneen maan kaikkine katkerine tuskineen ja astuneen norsunluista tietä pitkin unelmien valtakuntaan. Nuoret, ilakoivat nykyisyyden neitoset nuo Saturnuksen lapset, joita tämä aina himoitsee nielläkseen ne näyttävät täällä olevan turvassa hänen otteiltaan. Mennyt tuleva unohdetaan; me nautimme vain nykyhetkestä.
Mutta Eva lähti pois. Ja sitten Nix kuoli. Minä luulen, että jos minä nyt näkisin jonkun lapsen surevan koiraa, niinkuin minä surin Nixiä, kummastelisin häntä paljon, niinkuin kaikki kummastelivat minua. Mutta Nix ei ollut ainoastaan koira minulle. Hän oli Eisenach ja lapsuuteni; ja kokonainen rakkauden ja unelmien mailma näytti kuolevan minulta Nixin kanssa.
Niin, hän oli todella kaunis ja hyvä poika. Vieläkin sykähti Eevin sydän, kun muistui lapsuuden ystävä mieleen. Mutta lapsuuden leikkitoveri oli leikkitoveriksi jäänyt. Heidän ystävyydestään ei sen enempää tullut. Olosuhteiden eroittamina olivat he pian käyneet vallan vieraiksi toisillensa. Ei ollutkaan Erkistä tullut Eevin unelmien sankari, kuten hän aina ennen oli ajatellut.
Minä olen pyhittänyt itseni kuolemalle, sillä minä olen itseni pyhittänyt sille, jota ei ole, Suomelle, syntymämaalleni, ja se on ja pysyy ehkä aina unelmana, ja ainoasti todellisuus voi pystyssä pitää puoltajansa, unelmien puoltajat kadotetaan. Ja kuitenkin on unelma usein niin kaunis, että ilolla saattaisi henkensä sen edestä antaa.
Ja minä huomasin, että se oli sama mies, josta minäkin kerran olin uneksinut. GRANSKOG: Pitääkö minun punastua? KERTTU: Ei. Ei se ole tarpeellista. Minulta on unelmien aika ijäksi mennyt. GRANSKOG: Mutta Alli? Minun täytyy kysyä teiltä neuvoa? KERTTU: Ei teidän enää tarvitse hänestä huolehtia. Hän on pelastettu. GRANSKOG: Kuka on hänet pelastanut?
Häntä lohdutti asettaa tulikuuma rauta arimmalle kohdalle, antaa kylmän haudanilman virrata kaikkialle, missä oli uhkuvaa, tuoksuvaa elämää, iloa ja onnea. Hän oli kävellyt tätä tietä niin usein yhdessä Kornelian kanssa, ja hän tiesi sen nyt, yhdessä tuhansien huonojen unelmien kanssa.
Hänkin kokeilee aluksi realistisena kansankuvaajana novellillaan Emmalan Elli ja kertomuskokoelmallaan Elämästä . Suuremman merkityksen saavuttaa kuitenkin hänen runokokoelmansa Ristiaallokossa , jossa hän nuoruuden innolla ja ranskalaisen maun hiomalla tyylitaidolla realistisia, luonnontieteellisiä elämän-ihanteitaan esittää, usein tekijän omien utuisten unelmien ja romantisen lapsuus-uskon vastakohtina.
Ardennilaisen sydämen täytti voimakas taiteen-halu. Kulkiessaan pitkiä vanhaa kaupunkia auringon laskuun asti, Nello koiransa rinnalla eleli unelmien valtakunnassa. Unelmiensa esineenä oli Rubens.
"Oi, jos olisin tehnyt sitä ennen, niin olisin pelastunut monesta hairauksesta ja olisin monta vuotta lähempänä sitä päämaalia, joka haamoitti silmieni edessä lapsuuden unelmien sumun lävitse." "Mikä se päämaali on hautako?" "Hauta! Se, joka ei mistään haudasta tiedä Maine!"
Pikku Elvira itki monta katkeraa kyyneltä, kun Kustaan täytyi lähteä Upsalaan opintoja harjoittamaan. Tämä lapsuudessa solmittu ystävyyden liitto muuttui sitte vuosi vuodelta yhä vahvemmaksi, kun Kustaa lupa-aikoina asusteli Tukholmassa kenraalin luona. Nuoresta Stålsköld'istä tuli vähitellen kenraalin tyttären unelmien ritari.
Päivän Sana
Muut Etsivät