Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Mutta koira-parka", virkki Eva, "se näyttää pyrkivän sisään." "Sillä on kyllä hyvä olla siellä ulkonakin", sanoi Bolton hieman ujona. "Tyhmäpä olin, kun otin sen mukaani, mutta sillä on niin ikävä, kun minä lähden kotoa ja jätän sen yksin." "Totta sen täytyy päästä sisään", lisäsi Eva.
Nousin aikaisin, olihan minulla koti ja lapsia, joiden hyväksi ahkeroida. Ilon- ja juhlantunne täytti sieluni; suloinen liikutus valtasi minut kuin virkistävä kevättuulahdus. Ulkonakin hengitti kevät. Näin lumen sulavan räystäistä ja putoavan kiiltävinä pisaroina; en milloinkaan ennen ollut huomannut niiden valopisteen olevan niin häikäisevän kirkkaan.
Yö alkoi jo tulla ulkonakin, linnunlaulu vaikeni, viileitä tuulenpuhalluksia kulki mäen yli. Tuvassa olivat kohta kaikki unen helmoissa, heidän hengityksensä kuului epätasaiselta ja raskaalta helteisessä huoneessa, jonka ilma sakenemistaan sakeni makaavien huokumisesta ja lämpöisen kosteasta hajusta, joka levisi huoneesen yön tullessa.
IINA. En minä pelosta mitään tiedä. Mutta kernaasti toisen toveriksi, työkumppaniksi ottaisin. Silloin voisi työnsä lopetettuaan illalla liikkua vähän ulkonakin. Yksin se ei käy päinsä. Ja työtä kyllä riittäisi kahdellekin, sitä saan vaikka kuinka paljon. SELMA. No voitteko te panna säästöönkin? IINA. Se on tietty.
Se keskeytti riidan sillä jumalaiseksi tekeytyen alkoi rouva kysellä eukolta lapsen ikää ja ukko vastaili, tökersi vaimonsa puolesta. »Ka siinähän se ... tässä heinänteon alussa ... saatiin...» Oli jo illaksi kallistumassa. Ulkonakin oli sama omituinen kesäpäivän hiljaisuus. Viirinsalko venyttäytyi korkeuteen, seisten siinä, tojottaen niin omituisen, yksinäisen näköisenä.
Ulkonakin rupesi taivas poudistumaan ja ennenkuin emäntä tuli huomanneeksikaan, joulukuun lyhimmän päivän aurinko paistoi akkunan takana seisoviin huurteisiin puihin, jotka nyt neitseellisen puhtain kasvoin majesteetillisina seisoivat todistamassa, että ihmisen elämä kuitenkaan ei ole tyhjyys.
Nikku iloitsi siitä, että päivä oli kirkas, sillä: »Niemelässä», sanoi hän, »on vähän huoneita, mutta kauniilla ilmalla sopii vierasten istua ulkonakin Niemelän kauniissa puistossa.» Nikku läksi aamupäivällä Niemelään, mutta Manni meni sinne rovastin ja ruustinnan kanssa kuuden aikaan iltapuolella. He läksivät veneellä ja pian olivatkin vähäisen lahden poikki soutaneet.
Hän oli palannut sodasta murtunein voimin, oli ollut vuoteen omana ja kärsinyt paljon, mutta elämänvoimaa kesti yhä, hän toipui, ja vihdoin jaksoi hän liikkua ei ainoastaan huoneissa vaan lyhyemmän ajan ulkonakin. Mutta mihin ryhtyä ilman työkykyä ja ilman ketään, jolle hän voisi avata sydämmensä!
Päivän Sana
Muut Etsivät