Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Veisata ei uskallettu, mutta sanaa selittelivät siinä hiljalleen ja vuoronperään Paavo ja Pohjanmaan papit. Silloin alkoi kuulua ääniä ja askelia ikkunan alta. Eivät sitä muut ehkä olisi niin miksikään älynneet, mutta ukolla oli aavistuksensa, ja hän huusi yht'äkkiä: »Kortit pöytään, eikö täällä kellään ole kortteja?» Muuan poika löysi taskustaan kortit ja vei ne ukolle.
Hän kuvittelee olevansa hiukan niinkuin aatelia ... vaakuna aivan niinkuin minulla itsellänikin porttini päällä ... en ole tahtonut sitä viatonta iloa häneltä kieltää, varsinkin kun ukolla on tavallaan oikeus karhun kuvan käyttämiseen tämän tupansa katolla. Tällä samalla sijalla, missä pirtti on, oli ennenmuinoin karhun pesä.
Sen näköinen oli lappalaiskota, ja lappalaiset pitivät sitä somana ja lämpimänä, ja viihtyivät siinä hyvin, vaikka heillä ei ollut muuta vuodetta eikä muuta lattiaa, kuin valkoinen lumi. Ukolla ja ämmällä oli pikku poika, jonka nimi oli Sampo, ja sitä nimeä pidetään onnea tuottavana Lapissa. Mutta Sampo oli niin rikas, että hänellä oli kaksi nimeä; yhdessä ei ollut kyllä.
Siellä juomme ja makaamme, ja saammepa vielä tusinan muhkeita Preussin tyttöjä miestä päälle. Ylös, Timoteus. ANTON. Kuuletko, sinä riivattu? ARISTARKUS. Kapteeni tulee. ANTON. Hyvä, Timoteus, hyvä! ANTON. Hän tulee, ja onpa ukolla kiiru. TOMMI. Hän kaapasee kuin Lunkentus, hän lentää nääveliensä siivillä, joiden vinkuna kuuluu aina tänne asti.
Mutta hän olikin pistänyt sen yksinkertaisesti eukkonsa hameiden alle. Hän nauraa, eukko nauraa, Johannes nauraa kaikkein enimmän. Sillä olisihan ukolla, jos hän olisi tullut ilmi, ollut siinä kaksi hanhea tullattavanaan! Silloin nauraa koko vaunun väki. Mutta Johannes kääntyy vaunun-ikkunasta ulos katselemaan.
Näin puhuvat toiset, mutta toiset taas sanovat ett'ei Hannu-ukon käytös sodan aikana ollut niinkään kiitettävä, vaan että hän kääntyi aina aivan tuulia myöten he väittävät valheeksi tuon kuormasto-tarinan ja arvelevat hänen saaneen nämät maat kruunulta. No, oli miten oli. Rikkauksia ukolla oli, mutta muuten ei ollut onnellinen elämänsä. Emäntä kuoli ja kaksi poikaa kohta toinen toisensa jälkeen.
Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin, minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin puolesta. Hän ei ole tyhmä, vaan vähän itsepäinen, ja sen taitaa tukastansakin nähdä, joka on valkoinen ja harjaskankea, niinkuin ukolla itse tässä. Sanalla sanoin: hän on oikea isän poika, hän on kuvani elävä. MARTTA. Aika könsikkä.
Vapaaherratar Anton ja neiti Attalie olivat kuitenkin vähittäin johtaneet tehtaan-isännän mielipiteet siihen suuntaan kuin he tahtoivat. Ukolla ei ollut erittäin paljon Berndtsson'ia vastaan, mutta tämä ei sanonut sanaakaan, vaan jatkoi ainoastaan pieniä luona käyntejänsä silloin tällöin, ja näissä tilaisuuksissa oli hän keskustelussa Liinan kanssa.
Otti hän piippunysänsä, pani siihen rouheita, iski tulen, alkoi vedellä, ja siinä hän tupakoidessaan rupesi minulle puhumaan muistojaan. Kirkkaina loisti ukolla kuoppaan painuneet elävät silmät, kun hän kertoi elämänsä vaiheita.
Huomatessaan, että ukolla oli jokin vakava tarkoitus tätä ehdottaessaan, Pekka jäi paikoilleen, ja sitten tuli sekin aika, jolloin kevättyöt oli saatu tehdyksi. "No nyt, Pekka, minä seuraan sinua ja autan sinua valitsemaan itsellesi uudispaikan. Poikani tulevat mukaan, emmekä palaa kotiin, ennen kuin sinulla on katto pääsi päällä lopusta saat itse pitää huolen."
Päivän Sana
Muut Etsivät