Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Mervian soissa makaa kirot ja sieltä ne sumuna nousee, nousee, nousee! Tulee kiivaasti kunnaalta alas, menee oikeanpuoleiselle tielle. MERTSI Vavisten: Se oli kamalaa! URDIS Tämä on kauhistuksen päivä! EILA Kaikki hornan henget ovat valloillaan! URDIS On hiipinyt ylös kunnaalle: Jumalat! Urmas on noussut uhrikivelle! EILA Rientää Mertsin kera ylös: Kuinka hän uskaltaa!
Miksi minulle suotiin tämä kohtalon kovuus, etten voi elää enkä kuolla... Minä tunsin tehtävän ... minäkin tahdoin nousta uhrikivelle... Synnyinkö minä liian aikaiseen...? Kädet rinnoilla ristissä, rukoillen: Jumalat, kuinka minä olen avuton!... Eikö ole ... sitä elämän ja kuoleman välistä saarta ... jossa voisi piillä elämää ... kun se ei meidän uhristamme huoli...? Jäykistyy pää taaksepäin sanattomaksi, eleettömäksi, verettömäksi, Niin, niin se on oleva!
Isä vie hänet haltijan kuvan eteen, langettaa hänet polvilleen ja lankeaa itse hänen viereensä, rukoilee, kumartelee ja loihtii. Isällä on pääkallo kädessään, hän asettaa sen uhrikivelle eteensä ja kiertää kiveä ja Joukoa ja pyhää puuta. Kaiken sen näkee Jouko saamatta sitä itselleen selvitetyksi. Tuntuu vain niinkuin olisi jotakin hänen tähtensä tekeillä.
Mertsi ja Eila rientävät kunnaan laelle. URDIS Osottaa: Tuolla! Hän tulee uhrikivelle päin. EILA Vetäytyy äkkiä taapäin, huudahtaa kauhistuneena: Oh! Mikä tuo on? MERTSI Missä...? EILA Osottaa aivan lähelle, käräjämäen puoleiselle kunnaan rinteelle: Tuo... Kuinka pelottavan näköinen! MERTSI Ah, kuin metsän peikko! Kuinka hänen silmänsä palavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät