Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
BILEAM. En Voi pelkurina juosta, väistyä, Tai elämätä sulta kerjätä, Vaan uhkamiekan nostan miekkaa vastaan: Voin kaiken kaikkeni ja henkeni Vapaasti totuudelle uhrata. Pahuutta, vääryyttä ja syntiä Enempi kammoksun kuin kuolemaa. Ja kuitenkin, jos hyve jäykistyy, Sen kuort' en malta jättää murtamatta. Jos totuus kahleelt' tuntuu, rikon sen. Ja nuorteata, lämmint' elämää Himolla etsin.
Parsifal on yhä polvillansa, mutta silmänsä katsovat säikähtäneinä. Rintansa? Rintansa? Eikö hän äsken ollut kauneuden hentoutta, minne ovat ne tunneharsot hälvenneet? Ihmettelevänä jäykistyy Parsifal. Kuinka seisoo hän niin paljaana sen valon edessä? Miks'ei hänen sydämessään kummu? Hänessä aukenee kuin hiljainen ahdistava hätä. Mistä on tämä kaiuton autio hetki?
En ole koskaan huomannut, että hän katsoisi miestään silmiin tai häntä ensiksi puhuttelisi. Seurassa voi hän välistä olla hyvinkin vilkas ja vapaa, mutta kun mies tulee sisään, niin vaikenee ja jäykistyy hän kohta niin, että sen vieraatkin ovat huomanneet. Puhutaan muuten, en tiedä, lieneekö sitten totta, että hän otti hänet vain jonkun ottaakseen.
Miksi minulle suotiin tämä kohtalon kovuus, etten voi elää enkä kuolla... Minä tunsin tehtävän ... minäkin tahdoin nousta uhrikivelle... Synnyinkö minä liian aikaiseen...? Kädet rinnoilla ristissä, rukoillen: Jumalat, kuinka minä olen avuton!... Eikö ole ... sitä elämän ja kuoleman välistä saarta ... jossa voisi piillä elämää ... kun se ei meidän uhristamme huoli...? Jäykistyy pää taaksepäin sanattomaksi, eleettömäksi, verettömäksi, Niin, niin se on oleva!
Jäykistyy sitten kalmankarvaiseksi, silmät sulkeutuvat. URMAS Hätääntyneenä: Mitä...? Mikä sinun tuli, Mertsi? MERTSI Avaa silmänsä, tuskin kuuluvasti: Ei .,. mikään. Kohottaa hunnun päähänsä, nyökäyttää vitkaan poistuu sanaa sanomatta. URMAS Joka on seisonut hetkisen paikkaansa jähmettyneenä, rientää muutamia askeleita hänen jälkeensä: Mertsi, Mertsi!
Vartalo jännittyy, keksi jäykistyy keinumattomaksi, silmä tähtää tulisesti salakiven pyörteisiin, polvet hiljaa notkistuvat. Tärskähdys ja notkea hyppy ilmaan. Raskas puu ponnahtaa kyynärän verran takaisin ja nuorukainen putoo sen selkään kuin permannolle, ja seisoo kuin permannolla. »Sillälailla, sillälailla! Sepä komeljantti! Ei ole ennen sellaista nähty!» Taas eteenpäin.
Järvi on talvelle osoittanut, että jättiläistä ei voiteta väkisin, jos ei se vapaaehtoisesti antaudu, ja yhdellä ainoalla tempauksella on se kovaan jäähän kiskaissut peninkulmia pitkän railon, jossa vesi taas vapaana lainehtii. Se on pitkä, liikkumaton, sininen joki tuo railo, mutta se osoittaa Pielisen voimaa ja halua valoon. Viimein jäykistyy kumminkin senkin pinta.
Päivän Sana
Muut Etsivät