United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä on heränneille heidän suurimman ja rakkaimman aatteensa voitto. Ja olkoon se kernaasti heille suotu. Ei ihme, että heidän kasvonsa muhoilevat minua vastaan ja että heidän silmistään loistaa tyytyväisyys ja tyydytys. Tuon tuostakin he sanovat melkein samoilla sanoilla: »On se nyt somasti, että on poika pappansa sijalla.»
Tai jos oli ryyppymies, niin mikä riemu ja sydämmen tyydytys tavata toinen ryyppymies, hankkia puteli viinaa ja povi pullollaan juosta vihkaista pitäjäntuvan taakse männikköön, istua siellä aikansa ja kiikaroida putelin pohjan läpi kirkasta kesäistä taivasta, sekä hihkaisten palata kirkon kylän maantietä kokemaan, että tokko se kannatti, ja kuulemaan mitenkä koreasti helähtelivät ikkunat seinillä kahden puolen tietä .
TROILUS. Niin, se juur' aikeemme on elinjänne. Jos kunnia ei meille rakkaampi Kuin kiihoitetun kiukun tyydytys, Niin hänen tähtensä ei Troian verta Valuisi tilkkaakaan. Mut, arvon Hector, Hän on se kunnian ja maineen aihe, Se suurten töiden kannus, joka nyt Meit' ajaa viholliset voittamaan Ja vastaisuudess' antaa maineen kruunun.
Ja mikä sisällinen tyydytys mahtoi täyttää sen miehen mielen, jonka oli onnistunut takoa rohkeimmat unelmansa ikuiseksi muistomerkiksi siitä, että Suomen kansa ainakin kerran oli elänyt omaa itsenäistä henkistä elämäänsä!
Leppävirroilla astui Antti halkoja otettaessa maihin ja hänellä oli kulkulautaa myöten laskeutuessaan se pieni hetkellinen tyydytys, että kaikkien rannalla olevain talonpoikain huomio kiintyi häneen.
Jeesuksen on rakkaus, Mielen sulo-virvoitus, Ain' on uusi tyydytys, Kaipauksen herätys. Sinua, oi, ikävöin, Tuhannesti päivin, öin: Milloin tulos leimahtaa, Iki-ilon kirkastaa? Kas, täss' on poveni kuuma. Sen ahjo hehkullaan Vois sulata jäiset vuoret; Mi saisi sen sammumaan?
Oli ollut aivan erityinen sisäinen tyydytys tietää, ettei kukaan tiennyt siitä työstä, mitä hän nyt teki, ja ettei hän nyt sitä kaivannutkaan, ei kiitosta, ei tunnustusta ei edes omalta itseltään. Sillä ei hän nyt enää tuntunut tarvitsevan eikä kaipaavan edes suoritetun työn näkyvien tulostenkaan suomaa palkintoa. Saiko hän jotain aikaan vai eikö mitään sekin oli hänelle yhdentekevää.
Ja sitä tehdessäni on minulla jonkinlainen kostontunteen tyydytys, ja armottomalla kädellä koetan minä pakottaa tämän tuon toisen sijalle. Se kirvelee, mutta minä nautin siitä.
Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa. Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa. Kuin näyttelijä, mi näyttelee, mi hetken itkee ja hymyilee. Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat ijäks peittää tuskat ja laulut armaat. Miks liikun, puhun ja uurastan? Sitä tiedä en. Vain aavistan, olen kirjain sanassa tärkeässä, ties kuinka ankara valttiässä. Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
Ja näinhän minun ei siis tarvitsekaan karkoittaa häntä luotani, vaan saan minä aina hänet pitää ja omistaa! Mitä tämä on? Mistä tuli minulle tämä rauha ja tyydytys ja tämä uusi ilmestys? Onko se tässä se elämän salaisuus, jota olen turhaan etsinyt? Rakastaa, vaikkei olekaan rakastettu? Siinäkö onnen avain? Siinäkö kaiken viisauden huippu?