Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja kun täti viimeinkin lähti, oli hän runsaasti palkittuna leipä-möykyillä lampaan-kintuilla, villa-hyppysillä tai muulla vaatteen-avulla, mutta suurin saaliinsa kumminkin oli ne salaisuudet, jotka hän sai tietoonsa tuolta hellältä ja tytärtään niin paljon rakastavalta äidiltä. Kylän neitoset puolestaan olivat niin pyörällä tuona sekamelskeen aikana, ett'eivät he tienneet mitä tehdä ja ajatella.
Myöhemmin kerrottiin, että hiki oli virtana valunut papin otsalta hänen kelluessaan siinä jääkylmässä vedessä, pitäen kiinni veneenlaidasta, ja että hän usein oli ollut vähällä päästää otteensa seuratakseen tytärtään. Liian myöhään kävi selville, että Susanna oli joutunut veneen alle. Köysi oli kääriytynyt hänen ympärilleen estäen häntä pääsemästä ylös.
Morange kohotti hitaasti päätään ja katseli tytärtään, ja hänen vielä kyyneleisissä silmissään kimalteli epäjumalallisen rakkauden hymy. Mitä enemmän hän kasvoi, tuumi Morange, sitä enemmän hän tuli äitinsä näköiseksi, ja hän oli kiintynyt tyttäreensä sellaisella rakkaudella, joka voitti kaikki muut hänen tunteensa ja hänen itsekkäät pyrintönsä.
Sille, joka oli häneltä entisen onnensa vienyt, oli hän jo aikaa sitten anteeksi antanut. Kaikille onnettomille osoitti hän sääliväisyyttä, auttaen heitä, jos mahdollista, mutta erittäinkin suri hänen sydämmensä kadonnutta tytärtään. Hänen kotirauhaansa häiritsi kyllä vielä se seikka, että samassa talossa oli tuollainen turmeluksen pesäpaikka, missä yöaikoina aina pahinta melua pidettiin.
«Niin sinä, joka osaat niin keveästi laskeutua polvillesi naisten eteen«, sanoi kirkkoherra nauraen ja silmäili tytärtään, jolta hän tiesi apulaisen saaneen rukkaset«. Apulainen punastui ja huokasi. «Mutta ehkä ei veneessä olekaan neiti Mariaa?« «No, kuka sitten... Mutta älä, virkaveljeni, vielä jätä asiaasi tappiolle... Tuossa seisoo Anna, koeta kerta vielä!
Vasta juhannuksen aikaan oli vanhemmilla ilo nähdä kaunista tytärtään, joka poissaollessaan oli kadottanut kukoistavan muotonsa ja myös vähäsen hyvästä luonteestaan.
Rouva Montell oli kuitenkin vieraansa kanssa hyvän hetkisen, ja tämä läksi talosta paljon iloisempana kuin oli tullut, Liina rouvan silmät niinikään säteilivät sisäistä riemua suudellessaan tytärtään hellästi hyvästiksi. Liina Montell on oikea ruunu, sanoi kummiukko päivällispöydässä muutama päivä myöhemmin.
Morange katseli yhä Sérafineä silmät hareillaan eikä näkynyt huomaavan tuota kertomusta valheelliseksi, hän ei edes ajatellut kysyä, miksi ei hänen tytärtään, jos hän kerran oli sairas, tuotu kotiin. "Te tulette siis noutamaan minua?" "Niin tulen, kiirehtikää." "Minä otan vaan hattuni ja sanon palvelustytölle, että hän panee huoneen kuntoon."
Forstmestari kun tuli sisään, sanoin hänelle, että ensi kuun ensimmäisenä päivänä aioin pyytää hänen tytärtään puolisokseni! sinä päivänä syystä siitä, että sitä ennen saattaa tapahtua paljo, joka voi muuttaa kohtaloani. Oli miten oli, rakkauteni oli muuttumaton. Tuo kunnon mies oikein hämmästyi, kuullessaan "kreivi Pietarin" tuolla lailla puhuvan.
Tohtori kielsi häntä puhumasta, vaan katsoen leppyisesti tytärtään, sanoi majuri: «Kohta olet sinä yksin. Jos minä vielä saisin Klausta tavata! Onko ketään, jonka voisi Harmaalaan lähettää «. Petetyn kosto. Vaan majurin sairasvuoteen viereen emme nyt saa jäädä, emmekä myöskään mennä vastaan niitä, jotka kiireesti Turkua lähestyvät.
Päivän Sana
Muut Etsivät