Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
He eivät istu eivätkä astu. TUURA: Oletko niin aivan varma siitä? LALLI: Kuinka voi tyhjä kulkea? Kuinka voi varjo kävellä? Ja sinä sanot... Tuura on siirtynyt vasemmalle etualalle. TUURA: Kuuletko? LALLI: Häh? Mitäh? TUURA: Etkö kuule? Kolkutetaan. LALLI: Kuka se voi olla? TUURA: Se on hän. LALLI: Kuka? TUURA: Ristin Kiesus. TUURA: Siispä sano se hänelle! Tahtoo tavata isäntää.
Innoissaan: Paista nyt Jumalan päivä Näiden poikien poluille! Jo nyt tiedän työalani, Tarkoitukseni tajuan. Mut aseita tarvitsemme. Täss' isäni puukon tynkä. JOUKKO. Aseita, pojat, aseita! KOTRO. Tässä meillä on aseita: Kirves, kuokka, tuima tuura. Näyttäen tuuraansa: Tällä ratkon rautasalvat, Lukot luhjon, puhkon päitä!
Siitä talo kostuu ja isäntä ävärtyy. Siitä pilkkeet emännällekin pirahtelevat. TUURA: Mutta jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa. Muista se, Lalli! TUURA: Sanoitko jotakin? LALLI: En mitään. TUURA: Kuitenkin oli ennen metsänkäyminen sinun suurimpia ilojasi! Ehkä. TUURA: Mutta ei enää? Miksi ei? LALLI: Saatan sen sanoakin sinulle: riista on vähennyt näiltä mailta.
TUURA: Tiedän, tiedän: rupesi naapureita ympärillesi ilmestymään. LALLI: En heitä rakasta. Lalli nousee ja menee poikki lattian karsinanpuolelle. Avaa ikkunaluukun ja jää ulos tuijottamaan; kuun valo lankeaa hänen kasvoilleen. TUURA: Tiedän senkin, mikä mieltäsi kalvaa ja kaivertaa. Sinulla on murhe siitä, ettet saa olla enää kyllin itseksesi. Ihmiset vaivaavat sinua.
Miksi eivät ihmiset anna minun olla rauhassa? Mitä ne hakevat täältä nuokin Ristin miehet! TUURA: Kah, sitä mitä muualtakin! Veron vaativat ja omat jumalansa ylimmäisiksi julistavat. LALLI: Minä en ole mennyt heidän maahansa. Minä en ole heitä verottanut enkä heille omia jumaliani tyrkyttänyt. Kuka käskee heidän tulla tänne? Millä oikeudella he tulevat tänne? TUURA: Tulevat miekan oikeudella.
LALLI: Näkyypä tuota aika mies tulevan toimeen omin neuvoinensakin. TUURA: Nyt sinä pilkkaat jo jumalia! LALLI: Tottapa sinä heitä kiität minunkin puolestani. TUURA: Julkiset ovat minulla jumalat. TUURA: Entä sitten? Ei vara venettä kaada. TUURA: Mutta sinulla ei ole mitään. Maa ja taivas ovat tuiki tyhjät sinulle, meri synkkä kuin oma sydämesi. LALLI: Mutta meren keskellä mies.
Tuura rahille pöydän toiselle puolen. TUURA: Se olisi asia sellainen, että kun sinä et totellut sitä arpakapulaa... TUURA: Et. Mutta näetkös, se oli nyt sittenkin yhteinen asia... LALLI: Häh? Enkö minä ole oma mieheni? Enkö istu oman orren alla? TUURA: Istut, istut. Mutta kyllähän se kylän ja kihlakunnan käräjissä niin päätettiin. LALLI: Käräjöikööt! TUURA: Tietysti, tietysti.
Lalli tuijottaa synkkänä tuleen. TUURA: Merkillinen mies sinä olet, Lalli. Et tajua ajan nykyisen merkkejä. TUURA: Että ihmisten tulee yhtyä, käsi kädessä käydä. Ei elää erillään, kuten pedot metsässä, vaan toimittaa yhdessä yhteiset tuumansa ja asiansa. LALLI: Elän niinkuin isätkin elivät. TUURA: Siinäpä se. Aika on vierähtänyt sinun ohitsesi. TUURA: Sen jokainen tietää.
TUURA: Mutta siitä kantavat nyt kaunaa sinulle kylän miehet... LALLI: Kantakoot! Kapuloikoot! TUURA: Ja siksi sinun elosi tästä lähtien on tuleva yhä yksinäisemmäksi. LALLI: Minä en ole heidän vaivaisensa. LALLI: Niin. Tietäjä Kaikkivalta Lapinkorvessa. TUURA: Yhä harvemmin kuulut enää käyvän häntäkin katsomassa. LALLI: Ei ole hyvä häiritä tietomiestä. TUURA: Tokkohan tuo nyt lienee oikea syy?
Kumpikin katsovat kyräten alta kulmiensa toisiaan, tietämättä oikein, mistä alottaa. Vaitiolo. LALLI: Kusta käyvät jalon vieraan askeleet? TUURA: Tulen Kokemäen Ylistarosta. LALLI: Siellähän se kuuluu saarnaavan se Ristin mies? TUURA: Jo on lähtenyt sieltä. LALLI: Turkuunko takaisin lähti? TUURA: Tätä kohti sanoi tulevansa. Tahtoi tavata Lallia. LALLI: Vai niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät