Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Vieras alus oli pienten purjeiden alla, niinkuin merimiehillä on tapana sanoa, mutta tuuli oli niin kova, että purjeiden valkeat haamut näyttivät lentävän pensasten välisien aukkoin ohitse hyvän juoksijan vauhdilla. "Se ei voi olla Jasper", sanoi Opas, pettyneenä toivossaan; sillä tuota nopeasti sivukulkevaa esinettä ei hän tuntenut ystävänsä alukseksi.
Beduiinin lopetettua, otti vanhus vaipasta jonka päällä hän istui vähäisen valkean villatukkosen irti, jonka nakkasi ilmaan, jossa tuuli sieppasi sen mukaansa.
Ulkona oli ilma pilvinen. Elokuun tuuli suhisi tuvantausta-pihlajissa ja huokui hiljaa kohisten läheisessä kuusikossa.
Se mielukkaimmin pussta'han mun vie, Siell' aava nummi on sen kotopaikka; Se vainun saa jo, kosk' on sinne tie, Jo hyppää, hirnuu, tömistää yht'aikaa. Pidätän aina kyläin kohdallen, Miss' impiä on kuni mehiläistä, Ma kauneimmalta pyydän kukkasen, Karautan taas kuin tuuli poies näistä.
Puhe on levinnyt, että kolerarutto mielusasti anastaa semmoisia kaupungeita, mihin tuuli mereltä pääsee vapaasti puhaltamaan". Merimies naurahti. Mutta Antero jatkoi: "Makasiinit ovat valmiit ottamaan vastaan, mitä teillä on. Tän yönä kumminkin lienee liian myöhäistä laivan pnrjehtia satamaan?" "Yönä, kuka yöstä puhuu?" kysyi merimies.
Mutta d'Artagnan ei ollut ottanut tuulta lukuun. Kun hän oli lävitse menemäisillään, häiläytti tuuli Porthoksen pitkää viittaa ja d'Artagnan joutui aivan sen sisään.
Tuuli kääntyi pian itäkoilliseen, aallokko kävi yhä korkeana lännestä, ja meillä oli vielä matkaa maihin noin viisi meripenikulmaa. LAUANTAINA HELMIKUUN 16. P
Seisottiin joukoissa, puheltiin ja kestitettiin toisiansa veneissä rannalla, puodeissa ja taloissa; viinapullo ja tupakkakääry kulki ympäri... Vasta tällä ilmalla saataisiin silliä! Tuuli tyyntyi ja iltapäivä-aurinko paistoi märille kareille ... ei satanut enää ainoatakaan vedenpisaraa. Oli kuin juhlapäivä äkkiä olisi tullut!
Tuuli vei tuhansittain punaisia lehtiä puista, pienet asunnot tien molemmilla puolin olivat pimeät, sillä niiden asukkaat eivät uskaltaneet sytyttää valkeata, jonka valossa kenties vihollinen löytäisi tien heidän luokse. Bernadou istui, käsivarret pöydällä ja pää niiden nojassa. Margot ruokki poikaansa. Reine Allix rukoili.
Pilvestä kylmästä ei tuuli tule, näkyen taikka ei, niin rutto, ettei se tuntuis hitaalta ja hillityltä hänelle, ken nää jumal-liekit näki tulevan kohti laaten karkelostaan, seraafein alkamasta seesteisimpäin. Ja siitä, joka ensimmäisnä joutui, soi Hosianna niin, ett' aina olen ma ikävöinyt sitä kuulla jälleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät