Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
HOPPULAINEN. Kyllä sinun täytyy, jos mielit lain kovista kourista päästä. HELENA. Minäpä en tahdokaan niistä päästä, vaikka olisivat vielä kovemmat kuin ovatkaan. HOPPULAINEN. Tottako se on vai leikkiä? HELENA. Olisinko nyt sillä mielellä, että saattaisin leikkiä laskea. Väkisin ette voi minua pakoon viedä, ja omasta ehdostani taas en lähde. Lakatkaa vaan turhasta työstänne.
Mutta ukkopas nyt sieppasi kiväärin kouraansa ja tapsutti koreasti pois koko vuoren näkyvistä, vaikka, niinkuin Juhani sanoi, hän olikin sitä vanhaa juurta eikä sydämensä juuri turhasta pamppaillut. SIMEONI. Olemme siis muuttaneet tänne peikkojen ja paholaisten kaupunkiin. AAPO. Tänne muutimme ja täällä asumme ilman pelkoa.
Ehk' ei mieldä miehen päähän tule turhasta tomusta, eikä öljystä älyä; mutta mies on merkillinen, jok' on silmäns' sauvuttanut; kaunis myös on katseldava, kuinga kallis omaisuudes sauvuna nyt sakeana kymmenessä kiekurassa kohden pilviä katoopi. Lääkitykset.
Ja mikäli jokaisesta laivan turhasta ponnistuksesta varmuus kasvoi, että se pysyi lujasti kiinni, ja mikäli samalla malttamattomuus kasvoi, sikäli pauhattiin yhä kovemmin joka kerran, kun yksikään pää näkyi laivan laidalta. Nythän siitä kohta piti jotakin tuleman! Mutta saattaisivathan yhtä hyvin antautua hetipaikalla!
KOUKI. Mies olet, uros parahin, Toki turhasta tutiset. Miksi arvoja kyselet? Tyttö on voitettu, omasi. Kun löydät, sylihin riistä, Viemme vinhasti kotihin.
Ei sitä koskaan piiloteltu tai suljettu riihiin tai aittaan, ei parjattu toinen toistansa eikä pahennettu. Niin elettiin vanhain aikana. Mutta kun nuoret alkoivat pitää taloutta, niin syntyi toinen leikki. Aivan turhasta sai kaikki alkunsa. Iivanan miniällä oli kana, joka rupesi aikaiseen munimaan. Nuori emäntä rupesi siitä keräämään pääsiäismunia.
BARTHOLO. Minä vakuutan sinulle, että se tänä iltana viehättää minua. Minä olen hirveässä tuskassa. Tätäkö aiotte laulaa, rouvaseni? ROSINA. Niin, se on hyvin herttainen kappale Turhasta varovaisuudesta. BARTHOLO. Yhä tuo turha varovaisuus! KREIVI. Se on uusinta, mitä tätä nykyä löytyy. Se on kevään kuvaus jotenkin vilkkaassa muodossa. Jos, rouva, tahdotte koettaa...
Emilia, Emilia parka, Emilia vaivainen! kylläpä hänellä on täysi työ, ennen kuin saattaa tuskansa niellä. Etpä usko, kuinka minä pelkään, että hän turhasta surusta ja levottomuudesta käy varsin kalpeaksi ja rumaksi, siksi kuin Algernon tulee. Minä melkein luulen Emilian sitä toivovankin, tietysti koetellaksensa, onko hänen sulhonsa rakkaus hänen kuolemattomaan sieluunsa todellinen.
»Mutta, Alma, kuulehan nyt, miksi suuttua turhasta. Elä mene pois.» John tavoitteli Almaa kiinni, mutta hän tempaisi itsensä irti ja meni kyökkiin. Muutaman askeleen otti John hänen jäljestään, mutta kääntyi sitten äkkiä takaisin, kun muisti palvelijain olevan siellä. »Hm», äänteli hän lyhyesti. Otti kirjan pöydältä, aukaisi ja katsoi sisään. »Hm!» Hän viskasi sen takaisin ja meni ikkunan luokse.
Tämä seikka se kai oli sen kärsimättömyyden myrskyn synnyttäjä, jolla minä vähän sen jälkeen kuuntelin onnettoman uhrini lavertelevia kohteliaisuuksia, sillä Jumalan nähden selitän minä, ettei ainoakaan siveellisesti terve olento olisi voinut tehdä itseään syypääksi sellaiseen rikokseen niin aiheettomasti. Minä löin häntä yhtä turhasta vihastumisen syystä kuin kipeä lapsi särkee leikkikalunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät