Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Alkoi sitten öristä ja nousi ryömysilleen haroen käsillään, kunnes tapasi lähellä olevan leipäpinkan, nousi varoen pystyyn, pääsi tien laitaan, josta askeleet lähtivät asunnolle, astui polulle, tupsahti silmälleen syvälle hankeen ja jäi siihen leipäpinkka niskassa...
Ja neiti Vesterlund purjehti taloustoimiinsa, ja oli kuin viuhka olisi leyhyttänyt viimeisenkin vihanhattaran pois tuosta muuten niin valoisasta salista, johon vielä joululahjoja loppumattomassa sarjassa tulla tupsahti.
Kuten sanoin, oli tänä talvena suurimpana huvinamme ajella pitkin jäätietä, minä valjaissa ja Helena saahkassa. Huhhahhei sitä kyytiä. Ei muuta kuin lumi pöllysi ympärillämme. Kyllä se saahka välistä kumoonkin meni ja Helena lumeen tupsahti, mutta niin pian kuin huomasin, että ei se emäntäni enää mukana ollutkaan, käännyin takasin, tahi jäin odottamaan.
Eräänä herttaisena kevätiltapäivänä Elma tupsahti tulla iloisena ja äkkiarvaamatta punasen kaartin päällikön yksityisasuntoon. Hän kertoi jotain ilahduttavaa päällikölle – mutta kääntyi samassa ja näki sohvalla nuoren tykistöväen pukuun puetun upseerin. Elma eroitti kaksi hymyilevää, teräsharmaata silmää, vaaleat viikset. Solakka vartalo kohousi pöydän takaa.
Se tuli tupsahti ensin tuulineen, sateineen ja sitten kirkkahine taivaineen, lämpimine öineen, että tuskin ennätti kantapäällään pyörähtää ennenkuin sai talvinutun kevät nuttuun muuttaa. Tuossa eräänä Huhtikuun maanantaina, se oli ensimmäinen oikein kaunis maanantai otin varhain aamulla keveämmät vaatteet päälleni ja läksin raikasta kevätilmaa hengittämään. Voi kuinka suloiselta se tuntui!
Minä heräsin siihen, että multaharkko putosi jalkoihini. Sitten kuului ylhäältä sellainen ääni, kuin olisi yritetty siepata kiinni jostakin, ja samassa tuokiossa tulla tupsahti vierivää seinää pitkin nuorukainen, vierähtäen aivan jalkoihini. Se oli Philip Wickson, vaikka en häntä vielä silloin tuntenut. Hän katsahti minuun tyynesti, ilmaisten hämmästyksensä pitkällä vihellyksellä.
Ehkä saamme kymmeniä ruplia siitä.» »Ehkä satojakin!» tokasi kolmas. »Rahat jaamme sitten kristillisesti», vakuutti vanhin joukosta. »Minä ostan rahoilla itselleni verkahameen», sanoi yksi naisista. »Ja minä lehmän», lisäsi toinen yhtä totisena. Viimein tuli saha. Nyhrystettiin siinä sitte tuokion, puu kaatui ja eläin tupsahti maahan sen mukana.
Yhtäkkiä vieraita vastassa seisonut pieni pyöröpöytä avautui kuin taikaiskusta, ja siihen syntyneestä aukosta tupsahti viileä tomusade, joka pirskoutui pöydälle ja vieraiden vaatteille.
Virkku silloin se oli vielä hyvissä voimissa tulla tupsahti rannalle, mistä lie tullutkin, ja katseli läähättäen järvelle päin. Ei epäilemistäkään! hän ajatteli. Kirkkovene oli poissa rannasta, väki oli siis kuin olikin lähtenyt kirkolle. Että ne pääsivätkin jättämään, vaikka Virkku jo varhaisesta aamusta oli aavistanut lähtöä ja juuri sitävarten loikonut rannalla odottamassa.
Ja tarkasti, ilman hengähtämättä seurasi sen kulkua, kunnes se viimein vierähti Juken puoleiseen laitaan, johon se kokonaan sammua tupsahti ihan silmänräpäyksessä. Paksut huulet vetäytyivät hienoon mieluiseen naurunkihnaan ja silmissä loisti leppoinen ihastus, kun otti kuppinsa käsiinsä ja rupesi siitä ryyppimään kahviaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät