United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUONEN TYTT
KULLERVO. Jo Tuonen veräjällä seison ja niittuunsa synkeään sisään käyn jo ennen aamun koittoa, joka kohta onnen päiväksi valkenee teille, onnen lapset. V
PUISMA Raivona metsänlaidassa: Jumalat kirotkoot, Tuonen mustat kaarneet nokkikoot!
TUONEN TYTT
TUONEN TYTT
Aina väliin minä muistutin Loviisaa kuolemasta ja tuonen teistä ja antoi surullinen tapaus paljon puheen ainetta, vaikka emme kumpanenkaan oikein ymmärtäneet, mikä kuolema on tahi mitä vasten kuollaan. Oli jo ehtoopäivä, kun kirkkomiehet tulivat kotiin.
Lietso veriin hengen hurjin hehku, suihki suoniin kiihkon kuumin viini, heelmät kypsytä ja sitten surmaa, lyhyiksi elon hetket leikkaa, jolloin mennyttä ei aikaa miettimähän, hetki oleva vain kirkkain, korkein, johda suuriin, sanattomiin töihin, töihin vaivan ylpeän ja vaikeen, syksy, syksy, tuskan, hehkun, tuonen tuima aika, konsa hornan julmat kellot kaikuu. Sukuni ma tiedän juuren!
Kuolon syliin tyttö kaunis nukkui, Niinkuin päivä läntehen. Nuoret neidot, kasvinkumppaninsa, Hänen kääreit liinoihin, Koristelit arkkuns kukkasilla; Tuonen tupaan vietiin hän. Kirkas oli pyhäpäivän taivas, Kirkas päivä heluntain. Metsä humisi ja linnut lauloi, Koska impi vietiin pois. Tuli kalmistosta murhejoukko, Eipä impi tullutkaan, Silloin naiset nuoret itkuun päätyi, Ettei tullut ystäväns.
Tuntui hänestä kuin tuonen haukat kourukynnet olisivat raadelleet hänen sisälmyksiään. Tuohon ne pysähtyivät, maaperään painautuivat, kavahtivat taas koivun konkelolle, jäivät hänen jälkeensä tuijottamaan harmailla, elottomilla silmäterillään. Miksi hän oli ollenkaan palannut kotiin? Eikö ollut parempi käännyttää hevonen? Mökissä nukuttiin. Jaana ei tahtonut ruveta heitä herättelemään.
Runouden haltiatar oli paennut häntä sairauden viime päivinä; hän tunsi sen surulla, mutta hänen sydämmensä pysyi yhtä lempeänä ja runouden henki oli vielä elossa laulussa, jonka äiti poikansa pyynnöstä aloitti vapisevalla äänellä: Jo kolkuttaa, tulen, kerran vaan mun lähtiessän Tuonen rantaan suo kuolonenkeli että saan vielä kiitosvirteni kantaa.