Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. syyskuuta 2025
Hänen sydäntänsä kovin pakotti, kun hän mietti nykyistä tilaansa, johon hän oli ilkeän kostonpyytäjän kautta aivan viattomasti joutunut. Murhetta ja tuskaa tuli nyt Tinttalan pikku tupaan, sillä Jaakon kylässä käynti ei ollenkaan poistanut, vaan lisäsi sitä; tuntuipa Jaakon ja Marin mielestä ikäänkuin he olisivat todellakin syypäät appensa ryöstöyritykseen, vaikka omatunto todisti toisin.
Siinä he seisoivat, kanget käsissä, huohoittaen, hikoillen ja äänettöminä tuijotellen toinen toistansa kohden. Mutta hengähtää ehtivät he tuskin, ennen kuin läheni uusi vaara, monin kerroin suurempana ensimmäistä. Tuulispäätä seurasi hirmumyrsky. Tuntuipa kuin olisi nyt lähestynyt maailman viimeinen hetki.
Kauvan sairasti Jaakko haavaansa, mutta hyvällä hoidolla parani se kuitenkin. Hän iloitsi sydämessään, sillä hän tiesi kenen eduksi, kenen tähden tuo haava oli tullut. Tuntuipa Jaakon mielestä siltä kuin hän olisi apelleen jo maksanut sen vääryyden, kun hän häneltä oli tyttären ryöstänyt vasten hänen tahtoansa. Suuri oli Jaakon ja Marin ilo.
Kauan aikaa oltiin talossa noin varusalla, mutta mitään erinomaisempaa ei näkynyt eikä kuulunut: tuntuipa siltä kuin tuo koko vahtiminen olisi ollut aivan turhaa työtä ja sen ajatuksen takia rupesivat vahdit veltostumaan.
Martti mestari katsoi nuorukaista silmiin ja hänen täytyi tunnustaa, ettei hän vielä koskaan ollut nähnyt jalompia eikä rehellisempiä kasvoja. Tuntuipa hänestä vielä, kuin muistuttaisi nuorukaisen muoto hämärästi jostakin miehestä, jota hän jo kauvan oli rakastanut ja kunnioittanut, vaikka hän sitä muistoa ei kuitenkaan voinut saada selväksi.
Kun vihollisia ei kuulunut eikä näkynyt, arvelin heidän viimeinkin jättäneen nämä seudut ja lähdin liikkeelle, kun ruokavaranikin alkoivat olla jo lopussa. Ensiksi ohjasin kulkuni Dyngööhön, jossa muutamien talojen asukkaat olivat jo palanneet pakosalta. Tuntuipa tavattoman suloiselta saada taas lämpimässä tuvassa oikaista lopen väsyneet raajansa levolle.
Usein vilahti hänessä näihin aikoihin ajatus: "Mahtaakohan Ester jotain tietää, eikö kukaan liene ollut kyllin hienotunteinen ja ystävällinen nimettömästi lähettääkseen hänelle lehden?" Oikeastaan oli Ester ainoa, jota hän pelkäsi; kenenkään toisen katsetta ei hän arastellut, tuntuipa se hänestä kuinka uteliaalta ja tarkottavalta tahansa, mutta Esteriä hän ei enää koskaan voinut katsoa silmiin.
Hän tunsi sekä päässänsä että sydämessänsä jotain hän ei tiennyt mitä , mutta tuntuipa hänestä kuin olisi sydämeensä ilmestynyt hirmuinen luola, jota ei milläkään voitu täyttää.
Mäkelän Maunoa, Marin isää, kunnioittivat he kaksinkertaisella kunnioituksella, sillä, vaikka ei hän itse sitä tiennyt, oli hän ollut heidän pelastajanaan Marttalan Matin kynsistä; tuntuipa heistä siltä kuin Marin isä olisi suorastaan maksanut heidän velkansa. Niin. Syksy tuli, mutta syksyn kanssa tuli nytkin halla. Se korjasi yhdellä iskulla kaikki pois, hien, väen, kaikki, kaikki vei se.
Hän soitti kuni unessa. Kädet kävivät harhaan ja rinta kohosi. Muutamia tahteja soitettuansa nousi hän ylös. "Tänään en voi!" "Minä olen tyytyväinen", sanoi Bodendorff kumartaen. "Minä kiitän teitä tästäkin!" Samana iltana vallitsi näissä teepöydän ympärillä istuvissa ihmisissä raskaus ja en tiedä mitä , tuntuipa ikäskuin olisi ukkonen ollut ilmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät