Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Vaikea on sanoa, mitkä vallat tällä hetkellä taistelivat voitosta kuninkaan mielessä. Kenties hän horjui kahden ristiriitaisen tunteen välillä: toinen kehoitti häntä ammuttamaan kapinoitsijan, toinen käski häntä likistämään kapinoitsijaa syliinsä.
Luulen tuntevani äitinne, sanoi Toini hiljaa. Pieni, kepeäliikkeinen, vaitelias olento, kasvoillaan kaunis kirkkaus, ääni pehmeä ja soinnukas, joka tunteen taipuisa, uskollinen tulkki, eikö niin?
Saadakseen hälvenemään sen epämiellyttävän tunteen, jonka yllämainittu tapaus oli synnyttänyt seurassa se oli vieraitten sivistyneisyydestä huolimatta ihmeteltävän taikauskoista seuraa, niinkuin nykyisinkin näkee, että joku vaikeasti sairaalloinen, nainen, joka on seuraan tullut kolmantenatoista, kääntyy ovelta ympäri Sallustus seppelöi maljansa jälleen kukilla ja kohotti sen isännän terveydeksi.
BOLINGBROKE. Oi, ken voi pitää tulta kädessään, Kun ajattelee jäistä Kaukasusta? Ken julman nälän kiihkaa vaimentaa Vain atrioita kuvittelemalla? Ken lumess' alastonna vieriä Ja luulla kesähelteess' olevansa? Ei, ei! Tuo hyvän kuvittelu tekee Vain pahan tunteen kahta suuremmaksi. Enemmän suru tuima kirvelee, Jos kalvaa vain se, mut ei haavaa tee. GAUNT. Pois! Sua seuraan.
Rikaskielinen on lemmen kanteloinen, Sointuu aina, soraääninkin, Tuskissaankin tuntuu autuaalta, Nauttii kärsein, kyynelsilminkin. Vaan ei aina kai'u lemmen kieli Yhtä intoisaan ja kiihkeästi: Ajan vinhan pyörän pyöriessä Tunteen hento kärki tylsistyy,
Tällaiset löyhäpäiset ja vielä löyhäsuisemmat aateritarit, joita ei suinkaan näkemyksen totuus, ajatuksen syvyys, tunteen tuli ole julistajan tehtävään kutsunut, vaan ainoastaan pelkkä hyvä suu ja liukas kieli, joutilas pää ja epäkaino sydän katsovat meillä itsensä maan suolaksi ja mikä pahempi! käyvät meillä sellaisesta.
El-Azarijen ympärillä on nykyään jotenkin hyvästi viljeltyjä peltoja, jotka ilahuttavat silmää ja haihduttavat autiuden tunteen, jota tämä paikka muuten herättää. Tie kylästä takaisin Jerusalemiin (noin 3/4 tunnin matka) kulkee
Pöydän päässä on korkeaotsainen, ruskeasilmäinen mies, joka kyllä katsoo häneen, vaikkei oikeastaan katso... Hän jäi heistä pienenä, ei muista heistä muuta kuin tuon pehmeän poven suloisen tunteen ja tuon otsan ja nuo silmät, niin, ja tuon sävelen...
Kaikki toivo oli loppunut, ja vaikka hänen oli kauhea ajatella, että hän miehensä menettäisi, ei kuitenkaan tämä ollut mitään sen tunteen suhteen, ettei hän olisi valmis kuolemaan, ettei hän ollut antanut itseänsä Kristukselle, vaan että hänen täytyisi kuolla synneissänsä, eikä siis voisi kohdata Jumalaansa ilolla.
Voi, voi, mitä te puhutte! sanoi hän usein, mutta kun Olavi kysyi: Eikö se sitten ole totta? niin ei Elli voinut olla myöntämättä: Ehkä se sitten on. Ja Olavi oli mielissään ja nautti siitä vaikutuksesta, mikä hänellä oli Elliin. Sentähden viihtyi hän yhä paremmin hänen seurassaan ja antautui vastustelematta sen miellyttävän tunteen valtaan, joka syntyy, kun tietää olevansa ihailtu ja rakastettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät