United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä sanon, että hän rakastaa mainetta ja kunniaa samoin, kuin minäkin niitä rakastan, ja samoin, kuin kaikki muutkin ylevät sielut niitä rakastavat; sillä maine on, kuten Tacitus sanoo 'viisasten himo. Ja Klairon on viisas, vaikka onkin vasta kolme-kolmatta. Nyt, Klairon, minun taiteen-jumalattareni, minun viisauden-kukkaiseni, nyt minäkin puhun teille. Minä olen kuullut prinssin tunnustuksen, on siis kohtuullista, että hänkin kuulee minun tunnustukseni. Minäkin rakastan ja jumaloitsen teitä, Klairon! Niin, niin!
Mutta kun hän oli tullut kuninkaaksi joksi hänen täytyi tulla, sillä Teoderik ei voinut olla itseään pienempien palvelija on keisari Anastasius, setäsi Justinus ja sinä itsekin olet tunnustanut hänet ja hänen kuningaskuntansa." "Niin, pakosta. Mutta kun he nyt ovat hädässä ja minä olen väkevämpi, otan tunnustukseni takaisin." "Sitä juuri sanonkin vääryydeksi."
Hanna! Hanna! sen miehen nimi, jonka verta käteni vuodatti, sen miehen nimi oli Lind. Lind! Ja luultavasti Emman veli, Emman, jota minä ... rakastan... Nyt tiedät minun elämäni, Hanna. Sinä rakastat Emmaa! sanoi Hanna ja kasvonsa vetäytyivät lumen vaaloseksi. Minä olen sen nyt sanonut, kätke ystävä sydämmeesi tunnustukseni, rakas Hannani! Se on kätkössä, syvemmässä kuins luulet.
»Niin, tavalliset valat, mutta tämä!» ja paheitten kovettama pappi vapisi puhuessaan. »Mutta», hän lisäsi ja tyhjensi samalla suuren astiallisen sekottamatonta viiniä, »tunnustan sinulle, etten niin paljoa kauhistu itse valaa kuin sen kostoa, jolle sen vannoin. Jumalten nimessä, hän on mahtava loitsija ja voisi minun tunnustukseni temmata vaikka kuusta, jos sen olisin sille tehnyt.
Ei, se on tullut niin aavistamattoman äkisti. Ei hän ehdi tänne ennen, kuin kaikki on lopussa. Rakas, vanha ystävä Aleksander, luuletko, että Herra jo... Kyllä minä sen tiedän. Se on kuolema. Ja hän katsoi miettiväisesti ylös, ikään kuin odottaen jotakuta. Hänen katseensa oli lempeä ja valoisa. Me olemme nyt kahden kesken, sanoi hän, ota vastaan minun tunnustukseni.
Kaikki tunnustukseni! Minun mieheni serkku, oikaisi Sinikka-rouva välinpitämättömästi. Kyllä, minä pidän paljon hänestä. Hänen käytöksessään on jotain sotilaallista, virkahti Paavo Kontio vielä. Hän on ehkä juuri päässyt jostakin upseerikoulusta? Ei, hän on juristi. Mutta hänen esi-isänsä ovat monessa polvessa olleet sotilaita. Ja jättäähän se aina jonkin jäljen. Niin.
Minä olen suoraan ja koristelematta puhuen seurannut luonnollista taipumusta, olen oppinut pitämään, miksen käyttäisi runollisempaa sanaa, rakastamaan sinua. Siinä kaikki. Tahdoin vaan tämän ilmaista, että tietäisit minut rehelliseksi mieheksi, jos asianhaarat meidät eroittaisivat toisistamme. Toivon, että tämä tunnustukseni tekee meidät vielä paremmiksi ystäviksi kuin tähän asti olemme olleet.
JOAS. Koronkiskoja ja varas, sen on hän tunnustanut itse. SAKEUS. Ja kuitenkin vielä jälkeen tämän tunnustukseni likistit aivan rakkaasti mun kultaani sydäntäsi vastaan. Mitä aattelisin tästä? JOAS. Mitä tahdot. Tyttäresi heitän hiiteen! LEA. Sinua kiitän, Joas, ettäs päästät minun näistä kylmistä kahleista.
Vastatkaa minulle, överstiluutnantti, ja lopettakaa leikinlaskunne; ettekö huomaa, että se nyt on sopimatonta? Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov, tukehtuvalla äänellä, nyt olemme puistossa; jos tahdotte saada suoran vastauksen kysymykseenne, niin nouskaamme pois vaunuista ja kävelkäämme hetkinen. Minä sanon teille kaikki, teen tunnustukseni ja ilmaisen suruni.
"Mutta se saattaisi tuoda ilmi lievittäviä asianhaaroja sinulle itsellesi". "Vaikka tunnustukseni toisi minulle taivaan autuuden, en sittenkään tunnustaisi", sanoi lautamies jäykästi. "Taivas ei lienekään sinulle juuri isosta arvosta", mumisi esimies ja kirjoitti pöytäkirjaa. Asia oli selvä. Oikeus tuomitsi väärennyksestä lautamiehelle neljäkymmentä taalaria sakkoa ja kunniansa menettäneeksi.