Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
»Nikkilän emäntähän se on?» sanoi Liisa ja pysähtyi puhutellakseen muoria. »Nikkilöitähän se on muori sukujaan», vastasi isäntä ja alkoi laitella rekeään. »Hyvää päivää!» sanoi Liisa ja tarjosi kättään. Vaan Nikkilän emäntä ei näyttänyt olevan tietävinäänkään. »Se on vähäkuuloinen», selitteli isäntä ja huusi holhotilleen. »Tässä on muuan, joka teitä tunnustelee.» »Hyvää päivää!» huusi Liisa.
On ikäänkuin ei Aho tähän aikaan vielä saisi kyllin ilmaa siipiensä alle. Hän ikäänkuin tunnustelee puoleen ja toiseen, mistä löytyisi se uusi ura hänelle, joka jälleen avaisi elämän ja hänen oman olentonsa lukkoon menneet ovet hänelle. Mutta onhan hän jo löytänyt sen oikeastaan: Lastuja on se uusi taidemuoto, joka nyt vastaa hänen sisintä olemustaan.
JOUKKO. Terve, sankari! KULLERVO. Jalalle, Joukko! Pois remuinen riemu! Sota on ankarin edessä. Kaikki seuratkaa minua! Lähtee. Kuolema viholliselle! Kuulinko sotamelua? Taaton kiitos! tok' en kuollut. Tunnustelee kurkkuansa ja kakoo. Nyt Kalevalaiset etsin, Ehkä hillitä osaisin Heitä hurjasta vihasta. Lähtee.
Mutta jos hän sitä jumalaa ajattelisi, niin ei hän kykenisi kieltämään; sillä se oli hänen sydämmessään. Silloin perustunut suhde on hänen oma kokemansa tosiasia, jota käy kieltäminen yhtä vähän kuin sitä, mitä näkee tai käsin tunnustelee. Ei ole kauan siitä kuin tulin tähän johtopäätökseen, vasta silloin, kuin rupesin tarkemmin ajattelemaan entisyyttäni.
Hän oli taistellut omaa onneaan vastaan enemmän tai vähemmän voimakkaasti, niittäen voittoja ja tappioita. Hän voi ajatella Runebergia ilman sydämentykytystä. Hän sanoo sen. Hän tuntee sen. Ei vain silloin, kun hän on kaukana hänestä, vaan myös hänen lähellään. Hän puhuu siitä hänelle. Runoilija tarttuu hänen käteensä ja tunnustelee hänen valtimoaan.
Pauhina puhaltaa kuin pyry pään päällitse, ja tietämättään tunnustelee jalka tukea alleen. Sillä kahden puolen kuohuu kihisten koski, karkaa jalkojen juuritse huimaavana hehkuna eikä ole enää tervettä paikkaa sen pinnassa. Kallioiset rannat supistuvat toisiinsa kaitaiseksi väyläksi. Saimaan selkien suunnaton paino musertaa möyhyksi liiat vetensä niiden välissä.
Vaan täti muisteli Viion Elsaa ja saikin mieleensä jotakin, josta ei kuitenkaan sen selvempää saanut kuin pimeässä käteen saadusta oudosta esineestä, jota tunnustelee ja tunnustelee. »Onko sillä isää?» »Ei, sen isä on Leverissä kuollut.» »Leverissä?» »Niin.» »Liverbuul se on, rakas Abe. Se on siis merimiehen lesken tytär?» »Niin, Viion lesken.»
Pienet tytöt myyskentelevät vasta poimituita kukkasia, ja joka kerta kun olemme siellä, sallii hän minun ojentaa itselleen sinisen vuokkokimpun. Hän sovittaa sen rintaansa, tunnustelee sen tuoksua ja unhottaa sen samassa. Mutta minä olen onnellinen enkä saa silmiäni kukkasista napinlävessä hänen povellaan. Jos tietäisin, rakastaako hän minua vai onko hänellä ehkä jo joku toinen!
Päivän Sana
Muut Etsivät