Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. syyskuuta 2025
Julia palasi takaisin saliinsa siinä rauhallisessa tunnossa, että oli asiansa hyvin toimittanut, ja antoi palvelijoillensa käskyn olla ketäkään sisään laskematta, paitsi Kálmán'in. Ennen pitkää kuului askelia porstuasta; Julia yritti antamaan kasvoillensa mitä miellyttävimmän katsannon, tuntiessaan nämät askelet, sillä rakastuneet ihmiset tuntevat saapasanturain kopinastakin valitsemansa.
En uskaltanut hengähtää, niin tarkasti kuuntelin. Se oli surewan laulu ja kuului näin; "Aamulla noustessa auringon armaan Riemuisna ihmiset heräsi Mulle se tuopi waan murehen karwaan Kun minut kultani hylkäsi. Toiset ne päiwällä riemussa hyörii Eik' ole tunnossa tuskaakaan Kyynel se mulla waan yhä pyörii Kun minä kullatta olla saan.
Tässä raivon tilassa hän istui pöydän ääreen kirjottamaan kirjettä. Kuitenkaan ei Vendell enää edes raivon tilassa voinut olla välinpitämätön siitä, mimmoinen se kynä ja mimmoinen se paperi oli, jolle hänen oli kirjottaminen. Myös oli hänen aivan mahdoton istua tomuisen pöydän ääreen ja kirjottaa siinä tunnossa, että takin hihat tahraantuvat.
Kallen olisi pitänyt toimittaa hänet siunattuun maahan, mutta Kalle sysäsi hänet tahallaan menemään. Sysäsikö hän tahallaan? Söderlingska jäi hetkeksi sanaa vaille. Minkätähden sinä sen teit? kysyi hän sitten säyseämmin. Kai minä tein sen siinä tunnossa, että kun en tietäisi, kenen rahat olivat, ja kun ei olisi ollut ruumista, niin ei minun tarvitseisi antaa niitä takaisin.
Kohta muuttui se tyyneksi ja suloiseksi, vaivuttaen minut taivaallisen hekkuman nautinnon tunnossa Vapahtajani Jesuksen Kristuksen rakkaasen helmaan. Siinä oli "hyvä olla." Olin kuin todellisessa taivaassa, tykkänään ulkona kuolevaisesta ruumiista. Se veisu, mikä urkuharmonion säestämänä tunkeutui korviini, oli niin ihanaa, niin kaunista kuin enkelein laulu.
Mutta Marietta, siveytensä ja viattomuutensa tunnossa, oli niinkuin ruusun ympynen, jonka hehkunaa tummanvehreä kukkaverho suojaa; hän ei osannut edes aavistaakaan mointa onnettomuutta ja oli yhtä hyvä kaikkia kohtaan. Sepä liikutti ensin nuoria miehiä ja he sanoivat toisillensa, "miksikä murehduttaisimme tuota sievää, armasta lasta? Hän on viaton tähän!"
"Niin kyllä" vastasi äitini miettiväisesti, "monta murhetta, mutta monta riemuakin. Ja kuitenkin, Kitty, rakkaus, ei osoita itseänsä murheissa eikä riemuissa, joihin aina hämmentyy niin paljon itsekkäisyyttä, vaan velvollisuuden tunnossa.
Hän muisti, mitä kaikkea hyvää vainaja oli hänelle tehnyt, ja asuipa tuossa omituisessa tunnossa jotakin, jota ehkä voitaisiin rakkaudeksi ja kaipioksi sanoa. Hänen ruumiinsa läpi kävi väristys. Kauppiaan kuolemassa puhjenneet silmät tuijottivat häntä, kun hän näihin katsoi. Hän muisti kerjäläisenä ollessaan kuulleensa, että ketä kuollut katsoo kuoltuaan, se häntä kuolemaan seuraisi.
"Ja kohta olen mennyttä, eikö niin?" "Kentiesi." "Mutta minä olen vielä täydessä tunnossa, eikö niin?" "Olette tietysti herra Blendenau. Se on onnellinen kohta teidän taudissanne, että hengen voimat eivät katoa." "Siis otan minä teidät ja neitsyen todistajiksi, että olen täydessä tunnossa lahjoittaessani tälle ne 20,000:tta kruunua, jotka ovat täällä minun lompakossani.
Tämmöisen riemun tunnossa oli hänen käyntinsä niin notkeata, koko hänen käytöksensä niin sulavan veisteltyä, että sen ehdottomasti täytyi tehdä vaikutuksensa. Hänen toverinsa pysähtyi, peräytyi pari askelta hänestä, katseli häntä kiireestä kantapäähän ja sanoi: sinun täytyy tulla meille. Kelpasin! ajatteli Hannes.
Päivän Sana
Muut Etsivät