Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Cethegus tunsi nyyhkivän Daphnidionin ja pysäytti hänet. "Milloin hän kuoli?" kysyi hän levollisena. "Ah, herra, muutama hetki sitten. Hyvä, kaunis, emäntäni." "Tuliko hän kertaakaan ennen kuolemaansa täysin tajuihinsa?" "Ei, herra, ei kertaakaan.
Sotamiehet olivat ymmällään, mutta toinen hymyili pilkallisesti. Tuliko heidän uskoa tuota kaunista naista, joka yksinään kulki venäläisen upseerin kanssa? Kyllä he olivat nähneet majurin tyttären, ja olihan tämä sen näköinen, mutta oli hänessä sittenkin jotakin outoa, eikä näinä aikoina saanut luottaa kehenkään. Maria kuitenkaan ei hämmentynyt. Hän kertoi lyhyesti, että rouva Löfving oli muassa.
Nyt syntyi hänessä taasen sama kysymys, tuliko hänen puhua, ilmaista suoraan ajatuksensa asiassa? Erinomaisen helppoa ja kaunista tosin olisi ollut vaijeta ja hän oli muuten hyvin arkatuntoinen ivan pistoksille. Mutta pelkuri ei hän myöskään tahtonut olla, se olisi ollut oman itsensä, elinperustustensa kieltämistä.
Kuinka hän saattaisi jättää kaupungin, jossa sellaiset määrät marttyyrien verta oli valunut hiekkaan, jossa niin monen kuolevan huulet olivat todistaneet totuutta? Tuliko hänen välttää heidän kohtaloaan? Ja mitä hän vastaisi Herralle, kun kuulisi sanat: »He kuolivat uskonsa todistajina, mutta sinä pakenit»? Yöt päivät hän vietti tuskassa ja ahdistuksessa.
Minä en ymmärtänyt tuota kysymystä laisinkaan ja vastasin: "en tiedä." "No, huutaako hän, kirooko hän, tuliko hän yksin kotiin?" kyseli vanhus. Minä, iloisena, kun taaskin käsitin hänen kysymyksensä, toimitin: "ei, Pollen kanssa ne tulivat yhdessä;" ensimmäiset kysymykset jäivät vastaamatta. "Mitä, Pollen kanssa, kukas se Polle sitte on?" "Se on se on se meidän Polle."
Kun kuninkaat ja keisaritkin olivat käyneet vieraisilla, niin ei enää heitä korkeampia kuolevaisia voinut tulla. Vanhat hovimiehet pitävätkin tällaisia käyntejä pahan merkkinä; sen jälkeen tulee muka keisarinkin herra s.o. kuolema. Tuliko Mérimée, joka kyllä näyttää olleen hiukan taikauskoinen hänkin, ajatelleeksi tätä, en tiedä.
Mikko nauroi ja sanoi: »En minä ainakaan osaa sellaisia tehdä, ei vaikka!... Kyllä minä monta kertaa yrittänyt olen, mutta ei vaan lähde mitään. Eikä niitä tahdo kukaan tähän aikaan saada... Jaa, mutta se vaarivainajan tupakkahuhmari, tuliko se jo kirjaan, kanttori?» Kanttori ei kuullut. »Kuuliko kanttori?» »Hääh?» »Niin että», ja Mikko kertoi uudelleen kysymyksensä.
Mutta eversti Dufva astui kaikissa tapauksissa sisään, pää pystyssä ja polvet kankeina kuten tavallisesti. Hän ei ensinkään huomannut, että vastaanotto ei ollut erityisen sydämellinen, hän tervehti iloisesti kaikkia ja istuutui kursailematta mukavimpaan tuoliin, minkä löysi. Hän oli päättänyt tänä iltana juoda teetä rouva Blumin luona, eikä ajatellut, tuliko sopivaan aikaan vai ei.
"Tuliko vaaraa, hän uskaltaisi tuliko vaivaa ja harmia jälestäpäin, hän kyllä sitä kestäisi! Pappilaan oli kolme penikulmaa, jäätä myöten voi vielä ajaa kun ajoi varovasti ja kiireesti, ja jos hän kertoisi papille kaikki, tämä ei suinkaan neuvoaan ja apuaan kieltäisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät